Palmikoita ja piparireunoja

Jämälankasukkien jälkeen halusin lisää uusia villasukkia ja nyt jotain naisellisempaa ja yksiväristä!

Ihan oikeasti innostuin ihanasta trikookuteesta ja aloin neuloa vanhan, varastosta löytyneen rahin päälle huppua, mutta trikoo loppui kesken. (Myyjä lupaili että sitä tulisi lisää, sitä odotellessa!!)

Odotellessa inspiroiduin ohuen langan virkkaamisesta, pitsin ja peltipurkin yhdistelmästä...

Patenttineule jäi  koukuttamaan joten laitoin puikoille myös tämän:

Ohut lanka,5mm puikot ja tasona patenttia.

Vielä kun tietäisin mitä tästä tulee? Pari suunnitelmaa mielessä mutta taidan soveltaa matkan varrella, langan ja hermon riittävyyden mukaan? 

Hauskaa on se että, ensimmäistä kertaa olen aloittanut monta neule-/virkkaustyötä ja niitä sitten vuoronperään fiiliksen mukaan teen. Olenko tullut vanhaksi ja kärsivälliseksi ja nyt nautin myös tekemisestä, enkä pelkästään äkkiä valmiiksi saamisesta? 

Mutta takaisin niihin sukkiin:

Lanka: Marketin tarjouksesta napattu Novitan Impivaara Sukkalanka, väri 063 meleerattu tummanruskea
Puikot: 3mm (vähän liian pienet puikot tälle langalle joten lopputulos aika tiivistä)
Aloitus: 60s (15s/ puikko)

En osaa edelleenkään neuleohjeista neuloa ja tässäkin sovelsin omasta päästä (ja googlen kuvahaun avulla) kuvion. Varressa neljä leveää 12 silmukan palmikkoa, jotka koostuvat itseasiassa kahdesta vierekkäin olevasta 6 silmukan peruspalmikkokierrosta, joista toinen kiertää toiseen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan. 12 oikean silmukan välissä aina 3nurjaa. Neljä tavallista kierrosta välissä ja vuorotellen palmikkokiertoja joten kullekin yht. 9 tavallista kierrosta väliin.
Tuosta selityksestä jos joku muu (jos itsekään) saa selvää niin ihme! ;-)

Kantapää ihan sellainen perus ja sen jälkeen jatkoin pienemmällä silmukkamäärällä ja eri puikkojaolla jotta sain kuvion keskelle jalkaterää symmetrisesti. Pohja sileää neuletta ja puikoilla 9/15/15/9s yht.48.
Kärkikavennukset tein tyylilleni uskollisesti täysin soveltaen ja summamutikassa, pohjassa neljästä kohtaa ja jalkaterän päällä kuviota kaventaen.

Sukkien valmistuttua ne näyttivät vielä kaipaavan jotain joten virkkasin yläreunaan kiinteiden silmukoiden kierroksen, joihin tein pitkillä pylväillä piparkakkureunan. Tein ne (yllätysyllätys) silmukoita laskematta ("mä mitään silmukoita nyt jaksa alkaa keskellä yötä laskemaan"). Piparkakkureunapylpyröitä oli ilmestynyt kierroksen jälkeen kahdeksan ja ne olivat asettuneet juuri palmikkokiertojen kohdalle, mikä ihana säkä! ;-) Muistan vielä ajatelleeni että täytyy sitten tuohon toiseenkin sukkaan laskea sama silmukkamäärä ja asemoida "pylpyrät" samoin. Keskittymiskykyni tuntuu kuitenkin nykyään olevan aika lyhyt ja ehdinkin kahdessa minuutissa unohtaa upeat suunnitelmani, taisi maanantai-illan Bondilla olla jännittävät loppuhuipennustohinat Rautahampaan kanssa. Mutta kas, salama iski kaksi kertaa ja toinenkin oli vahingossa oikein!

Nyt voi taas nostaa jalat kissan viereen sohvan selkänojalle ja nauttia tästä kotiäidin ihanan rauhallisesta ja hiljaisesta laiskotteluelämästä....

Sarkasmi, 

tuo (itseironian jälkeen) paras huumorin alalaji.

Mpokka!

(sanoo Keskimmäinen vilkuttaessaan ja tarkoittaa tietääkseni "moikka"!)

Valtavirta vai Puro vai mikä se...

...sopiva aasinsilta otsikoksi nyt olikaan?

En ikinä ole oikein ollut kovinkaan muotitietoinen, siis en ainakaan vaatteiden suhteen. Ehkä haluaisin kun kerran aina yritän mutta kovin jähmeästi tuollaiset haihatukset kuten pillifarkut tai erikoiset värit tai kuviot ajautuvat vaatekaappiini. Pääsääntöisesti pari vuotta myöhässä silmä kaikkeen "uuteen" (tai kasariin) tottuu ja uskallan itsekin hankkia. No nyt sitten pari vuotta myöhässä garderoobistani löytyy TUUBIHUIVI! ;-)

Kyllä vain, laadukkaan bloggaamisen linja teemalla "kärpäsestä härkänen" jatkuu ansiokkaasti!

Samaan aikaan kun feikit Jämälankasukat saivat alkunsa, pistin puikoille myös patenttineulekaistaleen, ihan kokeilumielessä. Ei ohjetta, ei tietoa koosta, mallista, langan riittävyydestä tai muusta käyttäytymisestä.

Ja kun patenttineuleen kanssa pääsi vauhtiin, ei siinä kauaa sitten mennytkään kun huivi oli valmis, vaikka kolmannen rivin jälkeen manailinkin että ehkä 2015 pääsee käyttöön?

 Instagramissa hihkuin ensimmäisen kerän loputtua!

Hei, tähän väliin hauska juttu. Instagram ja Facebook kun ovat blogin tukena ja pikaisesti kerrottavan infon väylänä, vähän niinkuin behind-the-scenes, niin tässäpä onkin tuolle ylläolevalle "instantkuvalle" oma kulissientakainen kuva:

(...ja tästä huomaamme kuinka ihanasti noilla Instagramin valmiilla filttereillä saa *nipsnaps* kuvista mehukkaampia...)

Innokas pieni apulainen mukana. 

Ei kylläkään ole kovinkaan paljon avuksi... ;-)

Kuva otettu ajankuluksi, kesken "Kenen puikot, äidin vai Kaapon?" -leikin.

(huomaa kuvissa kahvikupit. Olen naureskellut, että onneksi juon kahvini maidolla, ei vaaraa osteoporoosista näillä kahvimäärillä...)

No niin, takaisin aiheeseen:

 Patenttineulos...

 ...taipuu...

 ...tasoittuu...

...ja joustaa!

Materiaalina lanka, Novitan Puro Batik, on ihanan pehmeää, kutiamatonta ja värit, oh nuo värit!

...huivimalliksi houkuteltu ihanainen neiti S., mukana tietysti taas myös innokas kuvausassistentti...

Aloituksessa 45silmukkaa, puikot 5mm, jatkoin kahden kerän verran, yllättävän vähän? Olin mielessäni varautunut suurempaan kulutukseen, mutta nyt jäikin yksi herkkukerä vielä odottelemaan... Päättely, päät yhteen ja kiepautus kaulaan.

Muodikkuudesta puheen ollen, olen huumaantunut kuviollisiin legginseihin! 

Ja se jos mikä, on muodin etunenässä kulkemista!

Tosin testikäytössä huomasin ohikulkevien koirien säikähtävän ja oman perheenkin luovan epäileviä katseita... "Äiti hei, voitsä laittaa oikeet housut jalkaan?"

Ja hei onhan mulla ylikasvanut, epämääräisen värinen tyvikasvukin!

Eli ei hätää, ihan muodin aallonharjalla ratsastan? ;-)
Ihanaa Uutta Inspiraatioviikkoa teille kaikille!

Väriterapiaa

Olen oikeasti tosi kauan halunnut pitkävartiset jämälankasukat. Käytän talviaikaan lähes pelkästään villasukkia, kotioloissa kun paljon aikaa vietän... tai no, muutenkin villasukathan ovat lähes joka tilanteeseen sopiva asuste! (Ja huhtikuusta syyskuuhun sitten mennään paljain jaloin.)

Lähes kaikki villasukkani ovat tosi ruppasia, vanhoja ja tylsiä, mutta ajavat asian. Sitäpaitsi sukkien neulominen on mielestäni ollut tosi tylsää, koska aina tietää miltä ne näyttää valmiina? Sukka on sukka. Pitkään olen myös odotellut että pajalle kertyisi jämälankoja niin että saisin niistä tehtyä jämälankasukat, mutta eipä niitä kerry kun en villalankoja ole muuhunkaan käyttänyt... Vihdoin viime lauantain kauppareissulla kuulin ihanien värien kutsuhuudon ja jo iltapäivästä hihkuin Instagramissa näin:

 Homma edistyi ja jo samana iltana syntyi tämä:

 Yleensä viimeistään tässä vaiheessa kyllästyn ja siirryn kantapään tekoon ja nytkin jännitti että noinkohan vaan saan vieläkään pitkävartisia? Kovasti tsemppasin ja varsi saikin pituutta!

Taas sama tilanne, DejaVu? 

...ja jo viikossa NE todellakin olivat valmiit! :-)

 Lankoina Novitan Seitsemän Veljestä ja fuksian värinen taisi olla Novitan Nallea, vaaleanpunainen Kotikullan Sukkalanka, puikot 3mm

Aloituksessa 54 silmukkaa, 2o1n

jaettuna puikoille 15/12/12/15

Kantalappu 30s

Kantapään jälkeen kavennukset niin että silmukoita jäi 48.

 Varsissa raidat täysin sattumanvaraisesti 2-5 krs/väri.

Jalkaterässä turkoosi raita kasvaa yhden kerroksen isommaksi joka raidassa.

Petrooli raita on aina kahden kerroksen levyinen.

Että ainakin väriterapiasta olen tällä viikolla saanut nauttia:

Ja hei, nythän mulla näyttäis olevan herkullisia jämälankoja?

 

Ihan järjettömän herkullisia väriyhdistelmiä!

 

Että mitäköhän se sitten olisi? 

Isoäidinneliöitä?

Afrikkalaisia kukkia?

Jotain isoa vai pientä?

 Tarttee vissiin uppoutua Pinterestiin muutamaksi päiväksi inspiroitumaan...? ;-)

Vai olisiko sulla joku idea?

(Eikä se sukan neulominen niin kauheaa ollutkaan, varsinkin kun välillä sai vaihtaa työtä tuohon toiseen puikoilla olevaan, jonka edistymistä "kulissien takaa" voi myöskin seurata siellä Instagramissa tai tykkäämällä Lauramaisesta Facebookissa!)

Nähdään!

Nerokas neule

Siis kertokaapa miksi en ole aikaisemmin kokeillut patenttineuleen neulomista?

En ole mikään kova neuloja, (enemmänkin virkkausnaisia) mutta toki villasukka ja -lapanen irtoaa tarvittaessa. Nurjat ja  oikeat silmukat erotan ja kantapääkin tuntuu olevan takaraivossa. Olen joskus neulonut muutaman pipollisen palmikkoneuletta, lukemattomia joustinneuleena ja jopa yhden vauvannutun ihan ohjeesta (joka onkin ainut ohjeesta tekemäni neuletyö.) Yhtään villapaitaa tai muuta isoa työtä, saati kuvioneuleita (niitä palmikoita lukuunottamatta) en ole ikinä ollut kiinnostunut tekemään (näillä hermoilla, hei haloo??).

Tuossa yksi ilta eksyin vahingossa googlettelemaan neulejuttuja ja silmiini osui ihan nimikin tuolle villasukkien kantapäässä käyttämälleni puolipatentille. Lisää surffailua ja silmissä vilisee patenttineuleen kehuja joka suunnalta.

Pajalla oli onneksi kerällinen Puro Batikia ja päätin kokeilla minäkin. Voi morjens!

Siis nyt käsi ylös kuka tykkää nurjista silmukoista?
No niimpä!

Patenttineulos on vähän niinkuin 1o1n, mutta NURJAT SAA JÄTTÄÄ NEULOMATTA!????

Lopputulos on siistiä, kuosissaan pysyvää, kaunista, venyvää neulosta, jossa virheet ei näy ja joka syntyy kuin itsestään!

Voi kun oikeassakin elämässä voisi jättää tekemättä kaikki mälsät jutut? ;-)

Mitäs itse tykkäät Patentista? (ollaan jo nähtävästi sinutteluvaiheessa sen kanssa...)

(Ai niin ja jos et vielä tiedä mitä tykkäät, niin ymmärrettävät ohjeet löytyi ainakin täältä.)

Ja kappas vain, nyt kun menin etsimään tuota linkkiä, niin kurkkasin vielä sen puolipatentin ja valepatentin ja totesin että se kantapäissä käyttämäni neulos ei sitten ole kumpaakaan. Mutta en kyllä uskalla googletella aiheesta enempää, en ainakaan ennenkuin tuo kaulahuivi on valmis. ;-)
Ja ennenkuin se on valmis niin tarvitaan varmasti muutama lankakerä lisää...

Legot kekoon ja menoks!

Hei vaan hei!
Eilisessä rakkaudenpuuskassa (siis esim. Facebookissa ja blogeissa ihan ähkyksi asti) päätin kantaa korteni kekoon, tai siis tietty "legoni kekoon"!
Nyt tuntuu siltä että vaikka kuinka olisi mukava keskittyä vähän näihin omiin hömppäjuttuihin, käsitöihin ja muuhun, niin ajankäytöllisesti en kyllä tämän luovempaan pysty...

No, onneksi on Instagram! 

Ei tarvitse edes kaivaa oikeaa kameraa esiin ja mistä tahansa kännykameraräpsystä kuoriutuu katu-uskottava taideteos! 

Tulehan tökkimään ja tavataan siellä!

_lauraemilia_

(itse Instagram toimii siis älypuhelimen sovelluksella mutta kuvia voi katsella ja selata nyt myös verkossa.)

Vuosi tai kaksi

Joskus ennen ajattelin kokonaisen viikon olevan iiiiikuuuuiiisuuuus, varsinkin jos asia koski jotain mielessä pörräävää inspiraatiota tai käsillä olevaa projektia. Esimerkiksi viikko reissussa syksyllä 2011 oli iiiiikuuuuiiisuuuus, varsinainen kärsimysviikko ilman projekteja. Mielessä kihelmöi jo seuraavat ideat enkä tiennyt mistä aloittaa! 

Jostain syystä, kai alitajunnan ohjastamana, vuosi sitten tammikuussa siivosin käsityöt ja tarvikkeet Pajan oven taakse ja olin hoitanut ns. rästihommat pois alta. Mielessä ei juurikaan kihelmoinut. Tästä tunteesta avauduinkin silloin, mutta enpä silloin osannut aavistaakaan että seuraavana päivänä menisi lapsivedet raskausviikkoja ollen kasassa kokonaiset 23+5. Perjantain 13. päivän ja sitä seuraavien tapahtumien vuoksi en ole tehnyt yhtään mitään luovaa kokonaiseen VUOTEEN.

Silloin joskus, kun käsityöhommelit olivat villeimmillään, olin äitiyslomalla, Eskarilainen oli iloinen ja yhteistyökykyinen, Kuopus nukkui päivin öin. Mikäs siinä kahden pojan äidin puuhastellessa. Ihan kikattuttaa itseänikin kun mietin miten tilanne onkaan muuttunut. 

Hypätään tuo absurdi 2012 yli ja mietin että nyt täällä kotona pyörii kiukkuinen tokaluokkalainen, vikkeläjalkainen Kaksvee (kyllä vain, vikkelä) ja sitten tuo nyt Yksvee, Valtti! Eipä joo ole paljon edes tullut mieleen levittää korutarvikkeita pöydälle tai istahtaa rauhassa koneen ääreen :-D (ei ompelu- eikä tietokoneen.)  Pahinta luomisentuskaa olen purkanut satunnaisiin muffinien, eli perheemme kesken "fuffien", leipomiseen.

Valtin syntymäspeksit mainittu jo täällä ja lievästi sanottuna Valtin vauvavuosi ei liippaa läheltäkään sitä vaipparumbaa johon luulin olleeni valmistautunut. 

Ei. 

Sitten. 

Niin.

Yhtään. 

Valtin pitkä matka on kestänyt kovin kauan ja nyt vihdoin ollaan tilanteessa jossa Valtti on kotiutunut kokonaan Lastenklinikalta. Jatkossa toki käydään kontrolleissa siellä ja täällä ja vähän joka paikassa muuallakin ja kotonakin hoito on edelleen kovin erilaista kuin "normivauvan", mutta öitä ei enää tarvitse sairaalassa viettää. Eli enemmän aikaa olla kotona, rauhassa ja perheen kesken.

Viime viikolla se sitten iski. Inspiraatio. Haluan virkata. Nyt sitten olen virkaillut joka välissä kun vain olen ehtinyt ja pystynyt. Toki, kahden vaippaikäisen kanssa (joista toinen harjoittelee potalle ja toisella vakava imeytymishäiriö eli tuttavallisemmin sanottuna poika on "suoraputkinen") ei oikein ehdi eikä pysty, kun on jotain "muuta" käsissä ;-). Mutta varovasti aloitellen, ajatuksena laatu korvaa määrän? ;-) Kamerahankintakin on vuosien pähkäilyn jälkeen tehty, keskinkertainen pikkupokkari vaihtui mikrojärkkäriin, niin katsotaan josko laatu näkyisi edes kuvatuotoksissa?

Päällä olevista pikkuisista projekteista toinen on saada itselleni uudet lapaset kaikkien kadonneiden ja kutistuneiden tilalle. Sillä esim. näistä toinen oli hypännyt vahingossa pesukoneeseen ja kun heitin toisenkin samaan käsittelyyn sai Kaksvee itselleen uudet huopaiset lapaset! Ja niistähän tuli niin kivat että halusin itsellenikin!

Lankana Novitan Puro, väri ILO 873 (värithän vaihtuvat vuosittain enkä tiedä olisinko pettynyt kun kaupasta ei löytynyt vanhoja lempparivärejä vai olisinko ILOinen että sain jotain ihan uusia värejä!).

Ennen pesua

Simppeli suora malli kiinteillä silmukoilla, aloitusketjussa 50kjs, koukku nro4, peukalon kohdille 10kjs ja hypätään 10ks yli, jotta jää peukalolle reikä, jatketaan suoraa pötköä ja kavennukset tasaisesti lopussa. Niin ja tietty se peukalo! Pesukoneeseen muun kirjopyykin sekaan 40asteeseen, muotoile kosteana. Nämähän olivat siis hervottoman kokoiset ennen pesua ja ihan reilut kutistumisen jälkeenkin. Jos tekisin itselleni toiset, laittaisin vain 45kjs aloituslenkkiin.

Ilman huovutustakin tälläiset paksummat, virkatut villalapaset toimii, ne hävinneet lempparilapaset olivat myös virkattu, 30kjs aloituslenkissä ja olivat juuri sopivat, lämpimät eivätkä kastuneet läpi lumipalloja tehdessä!

 Pesun jälkeen

Toinen projekti on vielä palasina:

 

 Että terveisiä vaan täältä apinatarhalta! ;-)

Tässä vielä kuva kesältä:

Valtti ensimmäisiä kertoja kotona päivälomalla käymässä

Että mitäs täällä blogistaniassa on tällä välin tapahtunut? 

*pihalla kuin lumiukko*

Täs on nyt vähän...

...muuta pientä ollut käsillä viimeaikoina...?

Tuli tammikuussa perjantai 13. joka pysäytti kaiken.
Sen jälkeen on poikakatras on kasvanut kolmeen, Eetun ja Kaapon pikkuveli Valtti syntyi.

Valtti syntyi ja pysäytti kaiken.

Valtti syntyi raskausviikolla 24+4, 630g painoisena.

Ps. Naistenklinikalla makoilu käy kotiäidin kylpylälomasta, tosin ilman sitä kylpylää...
PPs. Matka on ollut pitkä ja jatkuu edelleen... Käsityöt palaavat kun niille löytyy aika ja paikka.
PPPs. "Jämäpätkä" lähentelee jo viittä kiloa, röyhtäilee kuin mies ja käynyt kotilomillakin. :´-)
PPPPs. Valtti on keräillyt komean kirjon keskosille tarjolla olevia kolmen kirjaimen yhdistelmiä: RDS, BPD, NEC, ROP... jne...
PPPPPs. (joo joo tää on vika!) Olen ikuisessa kiitollisuuden velassa HYKS Lastenklinikan Vastasyntyneiden teho-osaston K7 sekä Kirurgisen osaston K6 henkilökunnalle!

Pahoittelen blogihiljaisuutta, mutta tiedättehän?

"Blogiloma"

....ei huolta, palaan kyllä!