Magic Wands

Moikka moi!

Tiedättehän sen tunteen, kun näette tai keksitte jonkun projektin, joka on vain PAKKO SAADA TEHDÄ.

Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun törmäsin Pinterestissä Harry Potter -elokuvasta tuttuihin taikasauvoihin. Ja varsinkin niihin projekteihin, jossa niitä oli tehty helposti, edullisesti ja SUPER-AIDON NÄKÖISINÄ. KLIK ja KLIK

Toteutin ensimmäiset kokeilut silloin muistaakseni hyvinkin nopeasti, heti kun vain sain kaivettua jonkun kepin ja kuumaliimapyssyn esiin. Lopputulos oli liian paksusta kepistä johtuen vähän tönkkö, mutta nyt vihdoinkin muistin ostaa syömäpuikkoja ja olen tehnyt uuden erän!

Tekeminen on oikeasti tosi helppoa!

Lapset tarvitsevat ehkä apua kuuman liiman kanssa, mutta taitoa ei muuten tarvita.

Syömäpuikon pintaan pursotellaan kuumaliimaa.

Liiman ollessa vielä kuuma ja pehmeä, onnistuu sen työstäminen.

Kokeile valuttaa tai pyyöritellä pyssyn kärjellä spiraalimaiseksi.

Anna jäähtyä ja voit maalata sauvat akryyliaskartelumaalilla.

Voit kokeilla liimata kuumaan liimaan myös esimerkiksi hiekkaa tai helmiä erilaisten röpelöiden tekoa varten.

Sauvat voisi maalata myös spray-maalilla.

Maalasin mustia, ruskeita, lilanharmaita sekä yhden kulta-vihreän.

Itseään kunnioittava taikasauva tarvitsee myös laatikon.

Taittelin laatikot tämän perusohjeen avulla.

Käytin laatikkoon kaksi n. 32x15cm kokoista kartonkipalaa, valmiin laatikon koko on n. 9x26x2cm. 

Laatikot ovat itseasiassa hauskempia, kun ne ovat vähän erikokoisia.

Etin netistä ensin Ollivanderin tulostettavia etikettejä, mutta koska tein näitä sauvoja enemmänkin, mm. joulumyyjäisiin leirikoulukeräyksen arpaispöytään, totesin, ettei ole tekijänoikeuksien mukaista käyttää herra Ollivanderin etikettiä, joten hääräilin koneella oman etiketin.

Tässä teillekin OMAAN KÄYTTÖÖN tulostettavat etiketit.
Muokkasin siihen tyhjän kohdan oman nimeni kohdalle, joten voit kirjoittaa oman sauvamestarin nimmarisi siihen. 

No? Miltä näyttää? 

Tekeekö mieli alkaa taikomaan?

Vieläkö Potterit on in?

Pääseekö pukinkonttiin?

Ihanaa Joulun odotusta!

Pipo hamppulangasta

Pipo pelastaa päivän. 

Se lämmittää kylmällä ja piilottaa takkutukan.

Yksi pipo tuntuu liimautuneen päähäni aika pysyvästi, niinkuin lempipipoilla on tapana.

Keväisin ja syksyisin tämä villainen lempipipo on kuitenkin kovastikin liian lämmin. Olen kaivannut ohuempaa ja rennon löysää pipoa lämpimimmille keleille käytettäväksi.

Sain viime keväänä kerän (50g, 140m) ihanan väristä, mielenkiintoista lankaa (Onion Knit) Lankamaailmasta. 

Puuvillan, hampun ja modaalin sekoitus tuntuu ihanan pehmeältä ja puuvillaiselta mutta silti painavalta ja laskeutuvalta. Ajatelin alunperin tehdä siitä huivin, mutta se päätyikin toivomakseni pipoksi.

Ostin viime syksyn  Lankamaailman reissullani toisen kerän samaa lankaa ja kahdesta kerästä riittikin hyvin pipoon.

Pipo valmistui jo marraskuussa joten yksityiskohdat ovat jo pyyhkiytyneet muististani, mutta Musta Muistikirjani kertoo lisää: 

Tuo käyttämäni pintaneule on tietääkseni nimeltään kahden kerroksen helmineule. 

Ja on muuten ihan painajaismainen!

Ainakin suljettuna neuleena neulottuna. Olin koko ajan ihan kujalla siitä, missä mennään ja millä rivillä. 

Työ on ihan täynnä virhetiä ja vinoraidat näyttävät pomppivan. Onneksi tosin vain sileänä tarkasteltuna, ei niinkään päässä ollessa? (Ei ainakaan, jos en katso peiliin!! hehhe.) Myös langan eläväinen luonne antaa jonkin verran virheille anteeksi. 

Tavallinen helmineule on yksi lemppareistani juuri helppoutensa vuoksi ja yllätyinkin tämän haasteellisuudesta. Olisi kai pitänyt keskittyä enemmän.

Loppupäässä tein joitain kavennuksia, virheisiin niin kyllästyneenä, etten jaksanut hirveän järjestelmällisesti kavennuksiakaan asetella. Kun silmukoita oli n. puolet eli kuutisenkymmentä, vedin ne suppuun ja sain nuo laskokset noin niinkuin olin ajatellutkin:

Kevät ja syksykin olivat ja menivät jo, mutta laajan elämänkokemukseni mukaan ne tulevat uudestaan ja tänä vuonna olen varustautunut oikeanlaisella pipolla!

Siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.

Hassua, koska yleensä visio poikkeaa kovastikin lopputuotoksesta.

Nutturakin mahtuu sisäpuolelle.

Jos sattuu oikein todella huono tukkapäivä.

Hyviä pipopäiviä ja ihanaa kevään odotusta kaikki!

Kovetettu Tonttuneiti

Olipa kerran maanantai-ilta, joka ei ollut läheskään tavanomainen.

Normaalin, lähden-töistä-päiväkodille-ja-sieltä-kotiin-ja-kuuntelen-uhmaikäisen-kiukuttelua,-leikki-ikäisen-riehumista-ja-esiteinin-rutinaa-nukkumaanmenoon-asti -illan sijaan osallistuin askartelukauppa Paperipilven järjestämälle iltakurssille.

"Ai miks? Sähän osaat jo askarrella?" -kysymykseen vastasin mulkaisulla ja ilmoittauduin mukaan.

Kurssilla valmistettiin tonttukoriste Power tex -kankaankovettajalla  (älä vain googleta ideoita, voit totisesti inspiroitua!).

Saimme kasan vanhoja kankaita sekä ohjeet ja vinkkejä tekemiseen.
Tonttu tehtiin käyttämällä harmaata sekä punaista kovettajaa. Kuivuttuaan siitä tuli täysin kivikova ja säänkestävä eli vaikkapa ulko-oveen ripustettava.

Valitsemani kangasriekaleet hahmoteltuna pöydällä.

Kuivumassa.

Kotona takan päällä.

Rauhallista Joulua, rakkaat lukijat!

Muistakaahan ottaa rennosti ja nauttia tästä pimeästä. 

Meinasin nimittäin äsken saada hetkellisen hepslaakin kun aurinko pilkahti ja kertoi totuuden kodin pölypoliittisesta tilasta. 

Moikattiin toki iloisesti ja lupasin siivota sitten kun se tulee pidemmäksi ajaksi kylään. 

Nukkekodin kaappi

Ehkä olen ennenkin huokaillut täällä ääneen nukkekotien perään. Sellainen olisi ihana remontoida ja kalustaa. En kuitenkaan edelleenkään uskalla moiselle harrastukselle antaa pikkusormea.

Pikkurillin kynnen verran vain.

Näin askartelukaupassa näitä ihania suomalaisen Gepetton nukkekotikaluste-DIY-settejä (1:12) ja totesin, että siskontytölle voisi yhden kaapin kasata syntymäpäivälahjaksi. 

Ei se vielä voi pahasti koukuttaa.

Kalusteet ovat käsittelemätöntä koivuvaneria.

Nitkuttelin osat varovasti irti levyistä.

Kasasin kaapin ihan vain askarteluliiman avulla.

Kaksi kerrosta akryyliaskartelumaalia.

Tässä ensimmäinen kerroksen jälkeen:

Maalikerrosten kuivuttua hioin kaapin reunoja varovasti hyvin hienolla hiekkapaperilla vanhan ja kuluneen ilmeen aikaansaamiseksi.

Lopuksi vielä liimasin askartelupaperista kuviot oviin ja lakkaasin koko komeuden himmeällä askartelulakalla.

Aika ihana.

Ja "ihan itte" tehty. 

Melkein.

Ja kaikki sormetkin vielä tallella.

Rakkauslankahuivi

Joskus lanka on jotain niin kaunista, että siitä ei voi saada huonoa lopputulosta aikaiseksi.

Tämä keväällä ostamani Filisilk on jotain sellaista.

Ihana vyyhdillinen merinovillaa ja silkkiä.

Pehmeä ja juuri täydellisen värinen!

Sen neulominenkin oli ihanaa. Leppoisaa ja soljuvaa.

Kolmepuolikkailla pyöröpuikoilla.

Sama helppo malli kuin salmiakkiruutuhuivissa.

Linkin takaa löytyy se helppoakin helpompi ohje enkä ala nyt toistelemaan itseäni.

Aina oikein.

Reunoihin vielä pari kerrosta virkattuja kiinteitä silmukoita.

Malli toimii perinteisenä hartiahuivina.

Tai kieputettuna kaulaan.

(Kuvauspaikkana viimeaikaisten työkuvioideni ansiosta tutuksi tullut sisustusliike Åtta Porvoon vanhassa kaupungissa.)

Tässäkin neuletyössä tuntui kestävän luvattoman kauan ja varsinkin loppupään viimeistely sekä pingotus meinasi jäädä puolitiehen.

Kesähuivi onkin syyshuivi, mutta pääasia on, että sain sen vihdoin käyttöön.

Toinen ajankohtainen "ikuisuusneule" ovat ne varpaista aloitetut villasukat. 

Niin.

Juuri ne samat joita jo kesällä täällä bloginkin puolella tuskailin.

Olen edennyt nilkan joustinneuleeseen jo, mutta matka on vielä pitkä.

Olin ajatellut jatkaa niitä kerän loppuun ja tämänhetkisen tilanteeen valossa näyttää siltä, että lanka riittää pitkälle pohkeeseen ja polviin saakka. 

Öynöy.

Lankana näissä on toukokuun blogitapaamisesta saatu fingering-paksuinen (420m/100g) sukkalanka Schoppel Crazy Zauberball ja puikkoina 2,5mm ChiaoGoon pyöröpuikot 100cm kaapelilla. 

Langassa on hurjan hienot värit ja väriliu'ut, mutta silti tämä ohuen langan neulomisen hitaus tökkii.

Ohut lanka ei taida olla mun juttu. Ei tällä kärsivällisyydellä.

Nämä kyseiset ChiaoGoon pyöröpuikot ovat varsinaisesti pitsineulosta varten kehitetyt. Niissä on tavallista ohuempi kärki, jotta pitsihuiveissa tyypilliset useamman langan yhteenneulomiset onnistuvat vaivatta.

Uskon niiden toimivan siinä mainiosti, vaikka en nyt itse olekaan kokeillut. 

Puikkojen kaapeli on mielestäni hurjan kivasti samaan aikaan sekä taipuisa, että jämäkkä ja onkin ollut näppärä tässä Magic loop -tekniikassa, jossa puikolla on kaksi sukkaa yhtäaikaa.

(Olen aikaisemmat sukat tuskaillut 80cm muovikaapelilla ja eron kyllä huomaa!)

Mitä itse neulot/neuloisit 2,5mm pyöröpuikoilla?

Huiveja vai sukkia?

Pitsiä vai jotain simppelimpää?

Yksi vai kaksi sukkaa kerrallaan?

Kerropa se lokakuun loppuun mennessä, koska kommentin jättäneiden kesken arvon kaksi Oulunkylän Lankamaailman lahjoittamaa pyöröpuikko/puikkomitta -settiä.

Nähdään taas!

Ps. Onneksi sentään joskus syntyy jotain valmista ihan muutamassa tunnissa.
Kun vain muistaa valita tarpeeksi paksun langan ja koukun.