sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kässäbloggareiden Puuhapäivä

Aloin viime kesänä miettiä, kuinka ihanaa olisi kutsua käsityöbloggareita tänne vanhaan kotikaupunkiini Porvooseen. Tutustumaan meidän pikkukaupunkimme aiheeseen liittyviin erikoisliikkeisiin. Tutustumaan ja kertomaan lukijoilleenkin niistä.
Tutustumaan toisiimme, höpöttämään bloggaamisesta ja käsitöistä. Ehkä vähän tekemäänkin niitä.

Syksyllä, toisen Lankamaailman tapaamisen jälkeen, otin yhteyttä Lauraan, että saataisiinko yhteistuumin onnistumaan. Vaikka tammikuussa, kun kaupoissa on hiljaisempaa ja ihmisilläkin on joulukiireet taas takanapäin. Laura innostui ja niin me järjestettiin.

Houkuteltiin yhteistyökumppanit mukaan ja kutsuttiin bloggareita.


Se päivä oli eilen ja näin se meni:

Aloitimme aamupäivän teeteeSHOPissa, jossa iloinen Niina otti meidät vastaan ja kertoi yrityksestä, sen historiasta ja tietysti langoista.
Näimme uusimman neuleohjelehden mallit ihan livenä ja kuulimme uutuuslangoista ja niiden materiaaleista.
Puhuttiin väreistä, pintaneuleista, trendeistä ja inspiraatiosta.


Kuvasimme liikkeessä, hypistelimme ja teimme vähän ostoksiakin.


Huokailimme ja ihastelimme. 
Taisimme vähän aiheuttaa pelkoa muissa asiakkaissa, siellä objektiivit tanassa pyöriessämme.


Itse kiinnostuin turkkilaisista silmukoista ja Niina näytti miten ne neulotaan. 
Kuvan tästä näet alla.


Ohje tähänkin löytyy mainitsemastani neuleohjelehdestä jonka TeeteeShop julkaisee n. neljästi vuodessa. 
Linkistä löytyy tilausohje uusimpaan lehteen, mutta myös aikaisemmin julkaistujen numeroiden arkisto. Painettuna lehden voi ostaa teeteeSHOPeista ympäri Suomen tai tilata verkkokaupasta.

Saimme matkaamme myös goodispussit, joten pääsemme tutustumaan lankoihin ihan neulomallakin, kerron tästä myöhemmin postauksessa lisää.


Lankakaupan jälkeen jalkauduimme hetkeksi kaduille, kuvailimme ja piipahdimme muutamissa liikkeissä, kukin mieltymystensä mukaan.


Lounaspaikaksi olimme valinneet ihanan Zum Beispielin, joka sijaitsee lankakaupan kanssa samassa rakennuksessa. Siinä isossa, keltaisessa rakennuksessa, vanhassa Simolinin tavaratalossa.


Se olikin ihan täynnä ihmisiä, joten oli hyvä, että olimme varanneet pöydän ja sopineet tästä blogiyhteistyöstä.


Ruoka oli todella hyvää, ainakin itse voin suositella Perulaista brunssia, joka siellä viikonloppuisin tarjoillaan. No, voin kyllä suositella aikaisemminkin siellä syömiäni annoksia; tämä ei tehnyt poikkeusta.

Instagram lauloi "meidän" hashtagillä #kässäbloggareidenpuuhapäivä
ja nauru raikasi.



Lounaan jälkeen kiertelimme taas muutaman liikkeen ja suuntasimme iltapäiväksi askartelukauppa Paperipilveen.


 Kauppias oli järjestänyt paikalle Hanart Oy:n edustajan Juhan ja yhdessä he kertoivat kummastakin yrityksestä ja näistä uutuustuotteista, joihin olimme pääsemässä tutustumaan.

 Bloggarit kuuntelevat kiltisti:


Saimme tehdä kangaskasseihin maalaukset Marabun Fashion Spray -tekstiiliväreillä.
Sabluuna/maski/silhuetti asetettiin silitetyn kankaan päälle ja suihkis-suihkis vain.

Saimme valita useammasta silhuettimallista ja värejäkin riitti joka makuun. Siis niille, jotka eivät päätyneet mustaan. 


Löysin väreistä ikilempparini turkoosin ja ihastuin tuohon ankkurikuvioon.

Suihkuttelun jälkeen kuivatus. Nopeutimme ohjeessa mainitun kahden tunnin kuivauksen hiustenkuivaajalla vähän lyhyemmäksi ja vierailuumme sopivaksi. 
Väri kiinnitettiin vielä silittämällä kahdeksan minuuttia.


Onpa hurjan hauska ja helppo tekniikka!
Ideat lensivät villeinä kun keksimme jo uusia projekteja, joihin tätä uutuutta voisi käyttää.

Värin kiinnityksen jälkeen perehdyimme pikaisesti asiantuntevan kauppiaan Marjukan kanssa kirjonnan saloihin ja saimme valita muliinilankahyllystä haluamamme värisen langan, jolla kirjoisimme kassin kuviosta jonkun yksityiskohdan.

Kuuden säikeen muliinilangasta erotettiin kaksi säiettä ja sillä sitten ihan vapaasti tikkailemaan!


On siitä aikaa, kun on yläasteella opittu peruspistot.
Pikainen internetin selaus kertoo näiden tekeleideni olevan ikäänkuin laakapistoja. Vähän täytyy tosin vielä harjoitella. Hauskaa se toki oli ja innostuin tälläisestä sekatekniikasta!


Pari tuntia meni kuin siivillä siinä puuhaillessa ja jatkoimme vielä iltapäiväkahveille Porvoon Paahtimoon.
Siellä, vanhan tiilimakasiinin yläkerran tunnelmallisessa hämyssä meitä odotti porkkanakakkusiivut. Saimme kahvitellessa kivasti kerrattua päivän tapahtumia, kun melkein koko porukkakin oli vielä kasassa. 


Kuvauskalustoni ei nyt taipunut tämän kummempiin kuviin tuolta kahvilan hämärästä.

On se vaan ihana tuo Paahtimon yläkerran rauha. Siellä olisi viihtynyt pidemmänkin tovin, hyvässä seurassa ja käsilläkin olisi ollut tekemistä.

Päivä oli kuitenkin ollut pitkä ja kotiin piti lähteä.


 Kiitos vielä kerran te ihanat <3 mukaan lähteneet naiset!
Anana
Auringonkerääjä
Ihan kaikki kotona
Kapteenilla
Kummitustalon kuvakirja
Mintunmustaa
Neovia House
Sininen Sisupussi
Lankahelvetti
Sateenkaaria ja Serpentiiniä

Lue lisää heidän blogeistaan. Kuvia päivästä löytyy myös Instagramista #kässäbloggareidenpuuhapäivä.


Mutta palataan vielä hetkeksi siihen kangaskassiprojektiin.
Olen oikeasti tosi tyytyväinen tähän.
Vaikka ne pistot eivät juuri parantuneet edes tehdessä, oli illalla vielä pakko kirjoa työ loppuun asti.

Näitä kasseja pääsee muuten kuka tahansa tekemään Paperipilven asiakasillassa 10.2.2015 klo 17-20.
Tai voit käydä ostamassa suihkepumppupullon Paperipilvestä tai omalta askartelukauppiaaltasi. Ja jos niitä ei siellä ole vielä valikoimassa, niin kannattaa vinkata.
Ennustan, että tästä tulee hitti!


Muliinilanka on kauppiaan ohjeistuksen mukaan keritty puolalle. Pahvinpalanenkin kuulemma kävisi.

Kotiinviemisinä saimme valmiin kassin lisäksi myös muuta tarpeellista askartelijan käyttötavaraa sekä Taika -lehden.



TeeteeSHOPista saimme tutustuttavaksi useita eri lankoja.


Puuterin värinen Lumi on pehmeä, super kid mohair 75% ja silkkiä 25%, lupaavalta kuulostaa!

Sininen Sara ja lila Helmi ovat kumpikin 100% merinovillaa, eri paksuisina.
Oranssin ja punaisen sävyinen Halti on sukille ja kolmosen puikoille sopivan paksuinen. 
Valkoinen Tundra on superpehmeä alpakkasukkalanka (70% alpakka, 30% nylon) 3 1/2-4 puikoille.
Taustalla näkyvä lilan sävyinen, kuohkea Baleno taas on villa/akryyli/polyamidi -sekoitetta ja varmasti nopea neuloa.

Hauska päästä tutustumaan näihin tarkemmin sitten neuloosin iskiessa.

Saimme muuten myös ihan painettuja versioita siitä teeteen neuleohjelehdestä ja löytyipä kassista vielä pingotusneulatkin!


Pallas -sukkalankaa kotiutin kassan kautta, tuo väri on aikaisemminkin huudellut sieltä hyllystä perääni.


Teimme bloggareiden kanssa pieniä vaihtareita kahvilla istuessamme ja puuhapussejamme tutkiessamme. Jotenkin oudosti nuo lilat kerät päätyivät kassiini ja omistani keristäni yksi oranssi löysi uuden kodin ihan muualta.


Olipa hauska ja antoisa päivä.

Ihana.

Kiitos osallistujat, sponsorit ja myös toimittaja Tuula, joka pyörähti myöskin ihmettelemässä touhujamme. Sitä jännätään sitten alkuviikosta.

Että oliko naamat harjattu ja kulmat nypitty lehtikuvaa varten?

perjantai 16. tammikuuta 2015

Dusty Crophopper -kakku

Perheen pikkujanttereille järjestettiin yhteiset syntymäpäiväjuhlat viime sunnuntaina.
Kakuksi nelivuotias ilmoitti toivovansa Dustya ja sen pitäisi olla mustikkapiirakka.
Jahas.

Käytin luovuutta sekä äidin oikeutta muutoksiin ja leivoin mustikkaisen täytekakun, jossa on Dusty -lennokki päällä koristeena.


Pohja muodostuu kolmesta4 munan levykakkupohjasta, eli kakku on 12 munan kakku.

(Laskukaavan mukaan kakun piti riittää 36 vieraalle. Meillä oli vieraina n. 40 aikuista ja n. 25 lasta ja kakkua jäi reippaasti yli. Toki ensin tarjosimme suolaisia, mm. voileipäkakkua, mikä varmasti vähensi makean menekkiä.)

Pohjalle kumpaankin väliin tuli soseeksi keitettyä mustikkaa ja vadelmaa, kaupan pakastealtaasta napsin pari pussia kutakin. (Ei, en ole kovin hyvä keräilemään ja säilömään omia.)


Marjojen päälle levitin kinuskivaahdon.
Olin edellispäivänä keittänyt kinuskin (4dl vispikermaa ja 4dl fariinisokeria).
Vuorokauden jääkaapissa kylmettyneenä sen sai sähkövatkaimella kuohkeutumaan kivaksi. 

Marjojen ja kinuskin päälle levitin paksun kerroksen valkosuklaatäytettä.
Täyte on Kinuskikissan Suklaatäyte-ohjeella tehty ja siihen upposi 1 ltr vispikermaa, 400g tuorejuustoa ja 500g sulatettua valkosuklaata.


Kuorrutin suklaatäytteellä vielä kakun pinnan ohuesti, sokerimassalle tarttumapinnaksi.

Sokerimassa oli löytö paikallisen leivontatarvikeliikkeen loppuunmyynnistä. Siinä oli makuna mustikka (kappas vain!) ja värikin vähän-niin-kuin-sininen.
Olin ajatellut tehdä vaaleansinisen kakun, mutta sen väristä sokerimassaa ei kaupassa enää ollut.
Massaa kului 4 pkt eli 1kg. Kuudella paketilla olisin saanut koko kakun peittävän massalevyn, jos olisin uskaltanut yrittää niin ison kaulimista. Jänistin ja alareunat jäivät paljaaksi. Koitin paikata tilannetta valkoisesta (kaapin hätävara) massasta tehdyillä puoliympyröillä. No ei ne makuun varsinaisesti vaikuttaneet, joten olkoot.


Kakun päälle pursotin kermavaahtoa pilvimuodostelmaksi ja pensasmustikoiden "pesäksi". 
Muuten olisi mustikat pyörineet kovastikin ympäri pöytiä.
Kuvastaako ne noin asemoituna sitten vesipisaroita tällä myrskynsinisellä taivaalla vai mitä, sitä en tiedä.

Kakusta tuli ainakin omaan makuuni vähän liian makea, ehkä siksikään sitä ei kulunut niin paljon. Muista siis ensi kerralla jättää suklaa tai kinuski pois. Muistin kai väärin, että suklaatäyteessä ei olisi niin kovasti ollut makeutta. Aikaisemmin kuningatar-kinuski makupari on ollut toimiva. Ehkä pelkkä kermavaahto rahkalla ja liivatteella olisi ollut hyvä.


Juhlien koristelu oli muutoin aika maltillista. Samaisesta leivonta- ja juhlaliikkeestä löytyi sinisiä ja oransseja yksivärisiä servettejä sekä noita raidallisia paperipilleja!

Pilleille koristelin peltipurkin oranssilla kartongilla sekä netistä löytyneellä ja tulostetulla Dustyn seiskalla.
Huomaa myös Stencil -fontilla tulostamani juhlien "koodi", ns. lentokoneen numero, joka muodostuu poikien nimikirjaimista ja ikänumeroista.


Juhlapaikalle vein 3kpl n.5m mittaista viirinauhaa. Viireihin olin myös tulostanut tuon koodinpätkän sekä Dustyn piraattilaivueen logon. Oransseihin viireihin liimasin taas sen kopiopaperille tulostetun seiskan.
Viirit on kiinnitetty nitojalla ihan tavalliseen, hopeiseen paketointinauhaan.

Nyt harmillisesti puuttuu kuvat juhlapaikalta ja viireistä ripustettuina, mutta käyttäkää mielikuvitusta! 


Askartelin myös kakun päälle pienen viirinauhan.
Kirjaimet on tulostettu oranssille kartongille ja liimattu nauhaan, joka on pingotettu kahden grillitikun väliin.


Tässä vielä kuva kakusta tositoimissa, veljesten odottaessa laulun loppumista ja lupaa puhaltaa kynttilät sammuksiin.


Ja tässä digitaalisesti lähettämäni kutsujen kuvitus:


Potentiaalia olisi ollut vaikka minkämoisiin oikeisiin kutsukortteihin, ja jälkikäteen harmittaa etten niitä tehnyt.
Kovasti oli joulun hässäkät häiritsemässä ja olen päättänyt olla hösäämättä asioita, joita ei ole ihan pakko tehdä. Hösään vain, jos on aikaa ja jos todella haluan hössöttää.

Aika hyvä suunnitelma, eikö?

lauantai 10. tammikuuta 2015

Pipo hamppulangasta

Pipo pelastaa päivän. 
Se lämmittää kylmällä ja piilottaa takkutukan.
Yksi pipo tuntuu liimautuneen päähäni aika pysyvästi, niinkuin lempipipoilla on tapana.

Keväisin ja syksyisin tämä villainen lempipipo on kuitenkin kovastikin liian lämmin. Olen kaivannut ohuempaa ja rennon löysää pipoa lämpimimmille keleille käytettäväksi.


Sain viime keväänä kerän (50g, 140m) ihanan väristä, mielenkiintoista lankaa (Onion Knit) Lankamaailmasta. 
Puuvillan, hampun ja modaalin sekoitus tuntuu ihanan pehmeältä ja puuvillaiselta mutta silti painavalta ja laskeutuvalta. Ajatelin alunperin tehdä siitä huivin, mutta se päätyikin toivomakseni pipoksi.

Ostin viime syksyn  Lankamaailman reissullani toisen kerän samaa lankaa ja kahdesta kerästä riittikin hyvin pipoon.


Pipo valmistui jo marraskuussa joten yksityiskohdat ovat jo pyyhkiytyneet muististani, mutta Musta Muistikirjani kertoo lisää: 


Tuo käyttämäni pintaneule on tietääkseni nimeltään kahden kerroksen helmineule. 

Ja on muuten ihan painajaismainen!
Ainakin suljettuna neuleena neulottuna. Olin koko ajan ihan kujalla siitä, missä mennään ja millä rivillä. 
Työ on ihan täynnä virhetiä ja vinoraidat näyttävät pomppivan. Onneksi tosin vain sileänä tarkasteltuna, ei niinkään päässä ollessa? (Ei ainakaan, jos en katso peiliin!! hehhe.) Myös langan eläväinen luonne antaa jonkin verran virheille anteeksi. 
Tavallinen helmineule on yksi lemppareistani juuri helppoutensa vuoksi ja yllätyinkin tämän haasteellisuudesta. Olisi kai pitänyt keskittyä enemmän.


Loppupäässä tein joitain kavennuksia, virheisiin niin kyllästyneenä, etten jaksanut hirveän järjestelmällisesti kavennuksiakaan asetella. Kun silmukoita oli n. puolet eli kuutisenkymmentä, vedin ne suppuun ja sain nuo laskokset noin niinkuin olin ajatellutkin:


Kevät ja syksykin olivat ja menivät jo, mutta laajan elämänkokemukseni mukaan ne tulevat uudestaan ja tänä vuonna olen varustautunut oikeanlaisella pipolla!


Siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.
Hassua, koska yleensä visio poikkeaa kovastikin lopputuotoksesta.

Nutturakin mahtuu sisäpuolelle.
Jos sattuu oikein todella huono tukkapäivä.


Hyviä pipopäiviä ja ihanaa kevään odotusta kaikki!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...