Ihana, ihana, ihana!
Muuta en pystynyt kuin hihkumaan, kun tämän löysin...
Tässä ensimmäiset kokeilut...
Lapsukaiset näissä kahdessa edellisessä ihanaisen Saritan kuvaamina...
Eetu oli kylässä täti Rimpsremsan luona, ja pääsi leipomispuuhiin, tässä maistiainen niistä hetkistä... :-) Äippä sai myös ihan oikisia maistiaisia siltä reissulta tuliaisina ja maukkaita suklaaneliöitä olikin!
Hauskinta tuossa Poladroidvekottimessa on tietysti se, että kamera säätää kuvan värit aivan sattumanvaraisesti, niinkuin vanha kunnon Polaroidkin...
(Nuorempana sellainen olikin must-have -listalla, mutta jäi syystä tai toisesta hankkimatta... Tästäpä sain vihdoin lievitystä siihen...)
Nyt kyllä tuntuu vahvasti siltä, että tämä hurahdus saattaa laittaa lähitulevaisuudessa jopa blogin ulkoasun uusiksi... joskus... kun vaan ehtis... Noinkohan vaan on niin kiva hurahdus, että voittaa romanttisenrustiikit? Jää nähtäväksi,
Sillä tämän viikon projekti, eli operaatio "Pajan" siivous (taas kerran) on vienyt yllättävän paljon aikaa. Ihme juttu sinänsä, kun "Paja" on käytännössä vain työtaso ja kaappi. Aivoilla on joskus erittäin nurinkurinen tapa ajatella, että siivousoperaation tärkein ja ehdottomasti ensimmäiseksi tehtävä homma on päällystää säilytyslaatikot kauniiksi! (Ennenkuin tulee puhekaan lajittelusta, järjestelystä, puunaamisesta tai turhan pois heittämisestä...) Joka tapauksessa, loppusuora häämöttää jo ihan vain muutaman laatikonkoristelun (ja selvittämättömän romukasan takana), ja se on ihanaa se!
Loppukevennyksenä Eetun pohdintoja elämästä:
"Kun mä kasvan isoks, mä haluun mun autoks sellasen ferrarin, mut en rallariferraria, ettei sil voi ajaa kovaa"
Aimiks?
"Äiti haloo hei, eihän niinku tavallisella tiellä niinku jos on viidenkympin rajotus, voi ajaa kuuttakymppii!!!"
Toivottavasti näin hyvin toiminut asennekasvatus on pojan mielessä vielä ajokortti-iässä, toivoo Äiskä.