Salainen neuleystävä tietää

Ihanat värit!

Ihanan pliisun värittömät, hailakat langat!

Eli just mun värit!

Sininen ei ole lempivärieni kärkipäässä, mutta näin harmahtavana toimii kyllä!

Tuon punertavan langan sävy on juuri sitä, mistä haluaisin neuloa sohvatyynynpäälliset. Ei taida vain yksi kerä riittää, eikä taida olla toivoakaan saada lisää...?

Salaisen neuleystävän marraskuun paketista paljastui neljä kerää Novitan Jussi -lankaa, tuikkukipot, tuikkuja sekä teetä.

Jussi on ainakin itselleni täysin uusi tuttavuus, mutta pikaguugletuksen jälkeen ymmärsin sen olevan vähän niinkuin seiskaveikkaa, mutta se tehdään seiskaveikan ja Nallen kehruun ylijäämästä ja siksi väritkin ovat hyvin satunnaisia ja ehkä juuri siksi tuollaisia murrettuja.

Nyt kun saisin sormien nivelten kivun ja turvotuksen häviämään, niin pääsisin neulomaan haaveilemiani harmaita sukkia! Rasitusvammako tai mikä lie, mutta neuloa en ole uskaltanut viikkoihin, ettei ainakaan pahenisi.

Oli miten oli, Kiitos hyvä Salainen neuleystäväni tästä mainiosta paketista!

Paketissa ollut kortti puuttuu kuvista, koska natiaiset olivat napanneet sen omiin tarkoituksiinsa huomaamattani.

EDIT. Nyt saan vihdoin lempipipooni sopivat lapaset! Siis heti kun sormet paranevat ja muutkin keskeneräiset edistyisivät ja tekisin ne! Mutta noin niin kuin periaatteessa, kun kerran sopivat langat jo on!

Origami -valoköynnös

Olen tosi laiska "laittamaan joulua" kotona.

Se vaan tuntuu jotenkin tyhmältä koristella koti krääsällä ja vaihtaa vimmaspäänä verhoja ja tyynyjä ja mattoja. Tykkään meidän kodista ihan tälläisenään. Tai siis siivottuna ja tälläisenä. 

Kynttilät ja glögimuki tuo sitten sen joulun tunnelman.

Lahjojen suunnittelu, jouluruoka ja lasten jännitys ilmassa ovat parasta koko vuodenajassa.

Ei itseaiheutettu stressi.

Tämänhetkiseen mielipiteeseeni vaikuttaa varmastikin myös rakkaat täystuhot, 1,5-, 3- ja 9-vuotiaat pojannulikat. 

Yritän parhaani mukaan pitää kotimme ja irtaimiston edes joten kuten ehjänä näiden vauhtivuosien läpi.

Katsotaan sitä sesonkikoristelua sitten myöhemmin uudestaan.

Ideoita ja inspiraatioita toki löytyisi mutta toteutuksen viemä aikakin tuntuu olevan kortilla. 

*istuu lauantai-iltana yhdeltätoista tietokoneella*

Tämä helppo ja nopea projekti oli kuitenkin pakko toteuttaa ja olkoon se nyt virallinen joulukauden aloitus meidänkin kotona!

Origami Garlandi

 Ja koska projekti oli niin nasta, niin jaan ohjeen kanssanne!

(taulun teksti unohtui Keskimmäisen juhlien jäljiltä paikalleen, hups!

Leikitään, että siinä lukee Hyvää Joulua ja että perhosjuliste on vaikka tonttu.)

Tarvitset vain origamipaperia (askarteluliikkeestä tai kirjakaupoista) ja LEDvaloköynnöksen.

(Omassa valosarjassani on 20 lediä 10cm välein.)

Tästä lähtee:

L

 L

L

Ja tässä vielä kertauksena:

 (aimitenniinolen innostunut pikkuanimaatioista? ;-) )

Tee pallosia haluamasi määrä.

 

En kiinnittänyt pallosia vielä millään kiinni, tökkäsin vain lamppuihin.

Seurataan tilannetta, jos ne tarvitsevat pienet palat teippiä pysyäkseen paikallaan.

 

Samat pallot toimivat myös vesipommeina. 

Silloin pallo täytetään vedellä ja heitetään pahaa-aavistamattoman uhrin, esimerkiksi äidin, niskaan.

Vesipommiprojektissa ÄLÄ sotke lamppuja tai muita sähkölaitteita mukaan leikkiin. 

Ei edes äidin korvalla olevaa puhelinta.

Paljon Onne...

eiku,

Ihanaa Joulun odotusta meille kaikille!

Late Lammas -kakku

Perheessämme vietettiin tänä viikonloppuna kolmevuotissyntymäpäiviä.

Ehdotin sankarille kakkuteemaksi Late Lammasta (Shaun the Sheep), koska se on pojan aikamoinen suosikkilastenohjelma. Itseasiassa sarjan huumori uppoaa myös meidän koululaiseen ja aikuisiinkin, joten usein tuossa sohvalla on isompikin porukka röhöttämässä lampaiden toilailuille.

Pähkäilin pitkään, että tekisinkö valkoisen Laten muotoisen lammaskakun vai laidunmaiseman.

Kävin aika paljon inspiraatiomateriaalia läpi syksyn aikana.

Asian ratkaisi kakkutarvikeliikkeestä löytämäni aitamuotti sekä valkoiset sokerihelmet.

Olin yrittänyt kovasti suunnitella keinoa tehdä mahdollisimman oikean näköiset lampaat pojan kakkuun ja ne isot nonparellit alkoivat tuntumaan voittajasuunnitelmalta.

Leivoin  yhdeksän munan kakun 30 cm vuokaan.

Täytteenä TAAS mansikat, Lime Curd sekä maailman paras valkosuklaatäyte.

Reunoilla pötkylävohvelit, päällä kaakaosokerikreemi kosteuseristeenä sekä vihreää marsipaania.

 Koristeina käytetty suklaarusinoita ja murskattua Digestive -keksiä.

Ruohotupsut ovat vihreää sokerimassaa, jonka puristin metallisiivilän läpi.

 Aidat tein muotilla jo alkuviikosta, jotta sokerimassa ehti kuivua ja aitapalat olivat ihan kovia.

 Ja sitten ne lampaat. 

Ne ovat Cake Pops -tekniikalla toteutettu.

Tein murskatuista dominokekseistä ja tuorejuustosta massan, josta muotoilin kolme vähän erikokoista pallon pötkylää.

Tokkäsin jokaiseen neljä mustaa Cake Pop -tikkua ja kuorrutin ne sulalla valkosuklaalla.

Pyöritin pintaan niitä valkoisia, kovia sokerihelmiä. Jouduin tekemään kuorrutuksen aika monessa erässä, pieni alue kerrallaan, koska en ole ennen noita popseja tehnyt. Vaatii vähän harjoitusta. Pitkällisen työstön ja monen kerroksen jälkeen alkoi suklaanonparellimössö palleroiden pinnassa muistuttamaan lampaan villaa ja elukat pääsivät jääkaappiin odottamaan päitään.

Tässä kohdassa meille eksyi vieras, jolta kysyin testimielessä 

"Mikä tämä on?" 

(Kädessäni oli siis yksi tuollainen päätön pallero josta sojotti neljä tikkua)

Tämä kolmekymppinen äijä vastasi silmiään räpäyttämättä

"Late Lammas."

Tiesin onnistuneeni!

Päät muotoilin Kick -patukasta ja tökkäsin lyhyellä tikulla kiinni vartaloon, silmissä vähän valkoista sokerimassaa.

Harvoilla lastenkutsuilla voi syödä kokonaisen lampaan tai sen silmämunan. ;-)


Ainiin, huomasin itsekin, että Laten päälakitöyhtötupsu unohtui... 

Hello Minion!

Olipa lokakuussa eräät juhlat. Ja toisetkin. Eräisiin ideoitiin parin ihanan tytön ihanan äidin kanssa tytöille synttärikakuksi Minion. Siis se Itse Ilkimys -elokuvista tuttu pahan kätyri. Tai siis aika montahan niitä on, että onko tämä A Minion vai The Minion, mene ja tiedä?

Toisiin juhliin piti taas ideoida jotain 4-vuotiaan tytön ja 15-vuotiaan pojan makuun sopivaa. Just.

No eipä siltä pojalta viimeksikään mielipidettä kysytty, niin ei kai tälläkään kertaa tarvitse?

Tehdään Hello Kitty. 

Kakut tuli samalle päivälle, joten tein etukäteen niin paljon kuin mahdollista:

Minion

 Kakkupohja on ihan perus sokerikakkureseptillä tehty.

Paistoin pohjat levykakkuna, eli uunipellillä 2x kolmen munan pohja.

Leikkasin pohjista eri kokoisia ympyröitä. Kasasin kakun kelmulla vuorattuun pyöreään vatkauskulhoon väärinpäin. 

Täytteenä Lime Curd -tahnaa, mansikoita sekä valkosuklaatäyte.

Värilliset sokerimassat uudesta paikallisesta leivontarvikeliike Juhlavasta.

Ai vähänkö ihanaa saada nurkille tuollainen erikoisliike! Olen vihdoin saanut leivontapuolen välineet kuntoon eli hommattua kunnon kakkuvuuan, kaulimen ja leivonta-alustan. 

Kyllä se vaan on niin, että kivijalkaputiikki aina nettikaupat voittaa!

Päällystin ensin koko kakun keltaisella massalla, sitten lisäsin siniset yksityiskohdat.

 Osat leikattu ihan vain viivottimella, silmät ja suojalasit erikokoisilla juomalaseilla.

Mustat osat Kick -patukkaa muovailtuna, paitsi hiukset, jotka ovat lakunarua.

Silmien iirikset muovailin SukuLaku -patukan ruskeasta keskiosasta.

 Lähes koko Minion -kakkuprojekti meni nappiin, ilman yllätyksiä ja tyylipuhtaasti.

Olen varsin tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi Minionin metallin värisiin suojalaseihin.

Niin. Metallin väriset. 

Jos sekoittaa Kick -patukkaa valkoiseen sokerimassaan, siitä tulee ruskeaa.

Ei metallinharmaata.

Ehkä se maku on kuitenkin kakuissa yleensä pääosassa.

Emme itse päässeet maistelemaan kakkua, mutta ei ainakaan vihasoittoja ole tullut perään, joten ehkä se maistui?

Hello Kitty

Tämä Hello Kitty -kakku oli aika simppeli tapaus. 

Pyöreä kakkupohja, täytteenä sama suklaatäyte kuin Minionissa, mutta tummalla suklaalla ja Mariannekarkki -murskalla twistattuna.

Kokeilin ensimmäistä kertaa käyttää vaahtokarkin makuista valkoista sokerimassaa.

 Koristeet sokerimassasta ja Kick -patukasta.

Tämä kakku ainakin itselleni maistui!

Aiheesta liipaten, kuukautta aikaisemmin oli siskoni toiseksi vanhimman pojan synttärit. Tekemässäni kakussa oli kosteuseristyssuunnitteluvirhe ja kävi huonommin:

 Perjantai-ilta sujui imien "ektoplasmaa" ruiskulla kakkuvadilta...
Seiska kakun päällä koristeena onnistui, mutta muuten kakku ja sen sokerimassakuorrutteet olivat fiasko!
;-)

Nyt tulevana viikonloppuna on vuorostaan meillä synttärit, kun Kaapo Keskimmäinen täyttää kolme! 

 Tavoitteena toiveiden mukainen Late Lammas -kakku, katsotaan mitä tulee?


EDIT 10.11.2013 : Synttärit oli ja meni, Late Lammas löytyy täältä!