diy Pöllöleimattu lahjapaperi

Tämähän on nyt sitten oikeasti niin tosi tyhmä juttu laittaa tälläinen DIY -ohje, kun homma on niin simppeli ettei ohjetta edes tarvita. 

Mutta inspiroitua kannattaa aina!

Tarvikkeet:

-Yksiväristä lahjapaperia (monta vuotta kaipailin ruskeaa voimapaperia, kun marketeissa myytiin voimapaperina sellaista kiiltävän kelmeää ja läpinäkyvää. Nyt tiedän, että ainakin postista löytyy lähes "oikeaa" voimapaperia.)

-Tack`n peel -liimakalvoa tai kaksipuoleista teippiä

-softislevyä

-leimasintyyny

-akryyliblokki (tai muu kova, tasainen "levy")

-tussi ja sakset

Rankin ja vaikein osuus, eli tarvikkeiden esiin ottaminen, on jo takanapäin!

Hip hurraa!

Työohjeet:

-leikkaa liimalevystä blokin kokoinen pala ja kiinnitä paikoilleen

(tai käytä kaksipuoleista teippiä)

-piirrä ja leikkaa softiksesta haluamasi kuva ja kiinnitä se liimalevyyn (tai teippiin)

(pöllöhän on muuten maailman helpoin ja toimivin silhuetti ihan käsin piirrettäväksi, että rohkeasti vain kokeilemaan!)

-leimaa

:-D

Tuo liimalevy on kyllä hankkimisen arvoinen jos yhtään useammin aiot tälläistä harrastaa. Se on paksumpi ja pehmeämpi kuin pelkkä teippi, joten leimajälki on paljon parempaa. Se on myös uudelleenkäytettävä, pesu palauttaa tahmeuden kalvon pintaan. 

Tästä lähtien pidän tarvikkeet aina valmiina, liimakalvon kiinni blokissa ja softista varastossa, koska kuviomahdollisuuksissahan on vain taivas rajana!

 Jei, sain napattua hymyn! ;-)

Oikeasti meinattiin Eetun kanssa tuossakin saada riita aikaiseksi kun pöllöllä oli pojan mielestä vähän huononmuotoiset korvat... ;-)

 

Ainiin, se syy miksi tähän ryhdyttiin...

Eetu oli tietysti menossa ystävän syntymäpäiväjuhliin ja teki niin hienon kortin että ei pakettia mihinkään randompaperiin voinut kääriä.

Ystävä (ja puoli koulua) on ihan hurahtanut pöllöihin kun siellä koulun lähellä niitä kuulemma asuu. Nämä tulevat ornitologit leikkivät välitunnilla pöllöjä ja Eetu halusi piirtää korttiin Tunturipöllön yötaivaalla. 

Ei huono. Ainakaan näin ylpeän äidin näkövinkkelistä.

Hopeaa ja kultaa ei säästelty ja pajalta löytyi kultanauhaakin rusetiksi!

Pöllö.

Istui puussa.

Ihanaa illanjatkoa ja 

ole hyvä korvamadosta. ~~

Raitamuffinit...

...vai villasukat?

Kuvausassistenttien vastustuksesta huolimatta raidat ovat tunnistattavissa villasukkien varsiksi.

Ystäväni vihjaisi jo kevättalvella villasukkien tarpeestaan. 

Mikä sattuma(!), että pajalta löytyi mielestäni juuri ystäväni värisiä seiskaveikkoja. Turkoosit langat ovat feikkijämälankasukkien peruja ja punaisesta oranssiin väriä vaihtava jämäkerä on varmaankin viisi vuotta odottanut jatkojalostustaan pajan laatikoissa...

 Halusin tehdä pitkävartiset sukat, olin kuitenkin laisk... nokkela ja halusin olla nopea, joten valitsin liian isot 5mm puikot. Sukista tuli aika lörtsyt, mutta toivottavasti silti ihan toimivat?

Nopeat ne eivät kuitenkaan olleet.

Aloitus huhtikuussa Instagramin kautta nähtynä:

 (Instagram -filtteri: sutro)

(Leikittiin Kaapon kanssa muistipelin paloilla (tutustuttiin vasta kuviin ja palojen sanoihin). Lapsen innostuksen lopahdettua jatkoin itse leikkiä ja loin kirjaimista "hyvänmielenjargonia"... 

Ensimmäinen ajatus kuvan sommitteluun ja tekstiin lähtikin alunperin tuosta S -kortista...

Kahvikupin hain puhtaana kaapista ja lavastin mukaan kuvaan, koska se liittyy vahvasti omaan "hyvään elämääni". 

Niin ja koska toinen O ehti kadota. 

Onneksi Eetulta oli jäänyt värikynäpurkki siihen meidän käden ulottuville. 

Koska toinen I:i oli O:n kanssa jossain.

Ja mikä täydellinen päivän värisattuma vol.286, kun täti Ässä tuli omien itse tekemiensä sukkien kanssa kylään:

)

Takaisin tähän raitamuffinisukka-asiaan.

Sain muutamassa päivässä heti huhtikuussa ensimmäisen sukan valmiiksi ja toisestakin koko varren. Myhäilin hiljaa itsetyytyväisyyttäni olemalla kerrankin ajoissa. Ystävän syntymäpäivä ja tapaamisemme mahdollistava kesäloma olisivat vasta loppukesästä joten aikaa on VAIKKA KUINKA PALJON.

Jep. Sinne unohtui sukkien alut.

Ja tiedättehän kuinka kivaa on arvailla 3kk myöhemmin kantapään kavennuksia ja mittailla ja arpoa ja toivoa että sukat olisivat edes sinnepäin samaa kokoa??

Onneksi pakkasin sukat niin, että saan kaiken anteeksi? ;-)

 

(Sukat itsessäänhän ovat ihan perusmallia, 2o2n joustinneuletta joka jatkuu myös jalkaterän päälle.)

Kortin muffinit leimattu Sinellin Design Team -pestin ajoilta saamillani akryylileimasimilla.

(Pesti, joka jäi valitettavasti kovin lyhyeen Valtin synnyttyä ja kaiken ylimääräisen harrastelun jäätyä kuukausiksi kokonaan pois ajatuksista. )

 Muffiniteemaan liittyen Ystävä sai kahvin kanssa maistella Karpalosuklaamuffineja, tilasi nekin kyllä itse etukäteen.

*Resepti* 

Kuivatut karpalot korvattu Ystävän tuomilla tuoreilla.

 Päällistä varten heitin ne tuorejuuston kanssa tehosekoittimeen. Yllättäen(!) tuoreet karpalot ovat kosteampia kuin kuivatut ja paksunsin litkuksi muuttuneen tuorejuustokarpaloseoksen vaniljakreemijauheella.

Muffini ensihaukun koettuaan:

Sattumat tuntuvat jatkuvan, törmäsin tänä aamuna facebookissa tähän!

Ainiin, ilmoittauduin eilen ensimmäistä kertaa mukaan Salainen Neuleystävä -hommeliin, että jatkossa niitäkin juttuja sitten täällä blogissa vilahtaa. 

Neulekärpänen voisi muutenkin nyt tulla iskemään isomminkin kuin sukkien osalta. 

On muutamat projektit kesken.

Munat ja pekonit

 Virkkasin pojille paistetun munan ja pekonisiivut!

 

Leikkiruokaa olen tehnyt ennenkin, täällä ja täällä pääset niihin tunnelmiin.

Jostain syystä perheemme Esikoinen, nyt jo yhdeksänvuotiäs jässikkä, ei pienenä innostunut kauppa-, koti- tai roolileikeistä (paitsi jos niihin liittyi miekkoja ja örkkejä ja sen sellaista.).

 En kyllä silloin hankkinutkaan sellaisia perinteiseen kotileikkiin tarvittavia leluja, eikä poika tuntunut kaipaavankaan. 

Siskon lapsille sain tehdä nuo edellisetkin parisen vuotta sitten.

Nyt Keskimmäisen pojan lähennellessä kolmea ikävuotta, olen huomannut hänen tarttuvan hyvinkin ahkerasti  kattilaan, moppiin, nukenvaunuihin, vauvanukkeen sekä keijusiipiin(!) kyläpaikoissa sellaisten tullessa vastaan. 

Muistan omasta lapsuudestani kaikenlaisten keittiö-, ravintola- ja kauppaleikkien olleen ihan lemppareita ja nyt näyttää siltä että pääsen elämään sitä uudestaan noiden kahden nuorimman kanssa!
Ehkä se Eetukin sieltä innostuu mukaan hassuttelemaan...?

Virkkaukset tehty puuvilla- ja villalangoilla, sekalaista pajalta löytynyttä jämäsettiä.

Pekonin kanssa sai oikein kunnolla irrotella ja virkata ihan sikinsokin. Yllättävän vaikeaa, vaikka ehkä ne ekat virkkaukset ala-asteella ovat olleet tahattomasti juuri noin kurttuisia? ;-)

Keittiön kaapissa on pyörinyt tuollainen rapistunut pikkupannu ja Kaapo itse keksi heittää renkaat mukaan pannulle. Kai pikkuautoja ja gormitejakin voisi keitellä leikeissä? Niitä kyllä löytyisi laatikkokaupalla!

Ehkä seuraavaksi teen sitten kasviksia ja voileipätarvikkeita?

Muutama materiaalikokeilukin pyörii mielessä...

Ja ehkä näitä pakkauksiakin voisi tehdä lisää?

Liesi tai keittiö lastenhuoneeseen olisi kyllä kiva, mutta ensin täytyy hankkia ainakin kattiloita ja astioita!

 

Aika paljon sai Valtti aamupalaa tänään, uudestaan ja uudestaan! :-D