Magic Wands

Moikka moi!

Tiedättehän sen tunteen, kun näette tai keksitte jonkun projektin, joka on vain PAKKO SAADA TEHDÄ.

Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun törmäsin Pinterestissä Harry Potter -elokuvasta tuttuihin taikasauvoihin. Ja varsinkin niihin projekteihin, jossa niitä oli tehty helposti, edullisesti ja SUPER-AIDON NÄKÖISINÄ. KLIK ja KLIK

Toteutin ensimmäiset kokeilut silloin muistaakseni hyvinkin nopeasti, heti kun vain sain kaivettua jonkun kepin ja kuumaliimapyssyn esiin. Lopputulos oli liian paksusta kepistä johtuen vähän tönkkö, mutta nyt vihdoinkin muistin ostaa syömäpuikkoja ja olen tehnyt uuden erän!

Tekeminen on oikeasti tosi helppoa!

Lapset tarvitsevat ehkä apua kuuman liiman kanssa, mutta taitoa ei muuten tarvita.

Syömäpuikon pintaan pursotellaan kuumaliimaa.

Liiman ollessa vielä kuuma ja pehmeä, onnistuu sen työstäminen.

Kokeile valuttaa tai pyyöritellä pyssyn kärjellä spiraalimaiseksi.

Anna jäähtyä ja voit maalata sauvat akryyliaskartelumaalilla.

Voit kokeilla liimata kuumaan liimaan myös esimerkiksi hiekkaa tai helmiä erilaisten röpelöiden tekoa varten.

Sauvat voisi maalata myös spray-maalilla.

Maalasin mustia, ruskeita, lilanharmaita sekä yhden kulta-vihreän.

Itseään kunnioittava taikasauva tarvitsee myös laatikon.

Taittelin laatikot tämän perusohjeen avulla.

Käytin laatikkoon kaksi n. 32x15cm kokoista kartonkipalaa, valmiin laatikon koko on n. 9x26x2cm. 

Laatikot ovat itseasiassa hauskempia, kun ne ovat vähän erikokoisia.

Etin netistä ensin Ollivanderin tulostettavia etikettejä, mutta koska tein näitä sauvoja enemmänkin, mm. joulumyyjäisiin leirikoulukeräyksen arpaispöytään, totesin, ettei ole tekijänoikeuksien mukaista käyttää herra Ollivanderin etikettiä, joten hääräilin koneella oman etiketin.

Tässä teillekin OMAAN KÄYTTÖÖN tulostettavat etiketit.
Muokkasin siihen tyhjän kohdan oman nimeni kohdalle, joten voit kirjoittaa oman sauvamestarin nimmarisi siihen. 

No? Miltä näyttää? 

Tekeekö mieli alkaa taikomaan?

Vieläkö Potterit on in?

Pääseekö pukinkonttiin?

Ihanaa Joulun odotusta!

Pipo hamppulangasta

Pipo pelastaa päivän. 

Se lämmittää kylmällä ja piilottaa takkutukan.

Yksi pipo tuntuu liimautuneen päähäni aika pysyvästi, niinkuin lempipipoilla on tapana.

Keväisin ja syksyisin tämä villainen lempipipo on kuitenkin kovastikin liian lämmin. Olen kaivannut ohuempaa ja rennon löysää pipoa lämpimimmille keleille käytettäväksi.

Sain viime keväänä kerän (50g, 140m) ihanan väristä, mielenkiintoista lankaa (Onion Knit) Lankamaailmasta. 

Puuvillan, hampun ja modaalin sekoitus tuntuu ihanan pehmeältä ja puuvillaiselta mutta silti painavalta ja laskeutuvalta. Ajatelin alunperin tehdä siitä huivin, mutta se päätyikin toivomakseni pipoksi.

Ostin viime syksyn  Lankamaailman reissullani toisen kerän samaa lankaa ja kahdesta kerästä riittikin hyvin pipoon.

Pipo valmistui jo marraskuussa joten yksityiskohdat ovat jo pyyhkiytyneet muististani, mutta Musta Muistikirjani kertoo lisää: 

Tuo käyttämäni pintaneule on tietääkseni nimeltään kahden kerroksen helmineule. 

Ja on muuten ihan painajaismainen!

Ainakin suljettuna neuleena neulottuna. Olin koko ajan ihan kujalla siitä, missä mennään ja millä rivillä. 

Työ on ihan täynnä virhetiä ja vinoraidat näyttävät pomppivan. Onneksi tosin vain sileänä tarkasteltuna, ei niinkään päässä ollessa? (Ei ainakaan, jos en katso peiliin!! hehhe.) Myös langan eläväinen luonne antaa jonkin verran virheille anteeksi. 

Tavallinen helmineule on yksi lemppareistani juuri helppoutensa vuoksi ja yllätyinkin tämän haasteellisuudesta. Olisi kai pitänyt keskittyä enemmän.

Loppupäässä tein joitain kavennuksia, virheisiin niin kyllästyneenä, etten jaksanut hirveän järjestelmällisesti kavennuksiakaan asetella. Kun silmukoita oli n. puolet eli kuutisenkymmentä, vedin ne suppuun ja sain nuo laskokset noin niinkuin olin ajatellutkin:

Kevät ja syksykin olivat ja menivät jo, mutta laajan elämänkokemukseni mukaan ne tulevat uudestaan ja tänä vuonna olen varustautunut oikeanlaisella pipolla!

Siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.

Hassua, koska yleensä visio poikkeaa kovastikin lopputuotoksesta.

Nutturakin mahtuu sisäpuolelle.

Jos sattuu oikein todella huono tukkapäivä.

Hyviä pipopäiviä ja ihanaa kevään odotusta kaikki!

Liukuvärjätyt lakanat

Liukuvärjäys.

Ollut taas pinnalla kai jo tovin.

Vaatteissa, sisustuksessa, hiuksissa.

Muualla, kuin itselläni.

Aina myöhässä trendeistä?

Haitanneeko tuo?

Siivosin kesällä luomistarvikkeitani ja järjestelin niille paikkoja uuteen kaappiinsa.

Löysin mustekynän ja mustetta.

Teki mieli vähän kokeilla, parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. 

Koska.

Onko kivempi siivota sisällä kaappeja vai piirtää ulkona auringonpaisteessa?

Haaveilin modernin kalligrafian kurssista. 

Tai edes ohjekirjasta.

Voi kun osaisi!

Värittelin vesiliukoisilla puuväreillä ja tusseilla.

Siellä auringossa.

Leikittelin ajankuluksi.

Leikittelin ajatuksilla.
Suunnittelin.

Ajatus

Muistin ne yhdet lakanat siellä lakanakaapissa.

Sellaiset valkoiset, joissa on harmaita raitoja.

Järjettömän hyvälaatuiset, mutta tylsät ja uhrattavissa olevat.

Muistin ostaa väriä ja suolaa.

Mietin, että kumpaa tekniikkaa kokeilen?

Nostamalla vai laskemalla.

Päädyin laskemiseen.

Laskin värjättävää kangasta väriliuokseen ja samalla laimensin liuoksen vahvuutta lisäämällä vettä ja kiinnitysainetta.

Jotkut projektit eivät aina ihan onnistu, mutta opettavat sitten seuraavaan kertaan.

Tällä kertaa opin, että olisi pitänyt laskea pienemmissä osioissa ja lyhyemmillä aikaväleillä.

Olisi sitten se väri liukunut.

Nyt se kömpii rappusia pitkin.

Opin myös, että on hyvä tarkistaa kumihanskat etukäteen reikien varalta.

Työn touhussa

Ostin Emo-tuotannon (kotimaisen!) reaktiivivärin ja kiinnitysaineen paikallisesta askartelutarvikeliikkeestä Paperipilvestä sekä suolaa ruokakaupasta.

Tein lasten vanhaan kylpyammeeseen vahvan väriliuoksen:

-100 ml väriainetta (väri nro 40 violetti)

-5 litraa (vedenkeittimellä kiehautettua) kuumaa vettä

-2dl suolaa (0,4dl /litra vettä ohjeen mukaan)

-10tl eli 0,5dl kiinnitysainetta (2tl /litra vetta ohjeen mukaan)

Sekoitin väriliuoksen huolellisesti ja viritin pyykkitelineen ammeen viereen.

Kastelin lakanat ja roikotin ne henkareilla pyykkitelineeseen niin, että n. 20cm alareunasta oli liuoksessa.

-1,5 tuntia myöhemmin sekoitin liokseen 2 litraa vettä ja ohjeen mukaiset määrät kiinnitysainetta ja suolaa.

Laskin kangasta 20cm syvemmälle lioukseen.

-1,5 myöhemmin taas 2 litraa kuumaa vettä ja 20 cm.

-30 minuuttia myöhemmin lisäsin kuumaa vettä 3 litraa (suola oli loppu, joten en enää lisännyt kiinnitysaineita). Laskin kangasta 30 cm.

-15 minuuttia myöhemmin dippasin n. 30cm kangasta ihan vain nopeasti liuokseen ja siirsin kankaat huuhteluun. 

Kun kankaista ei enää ironnut väriä, siirsin ne pesukoneeseen ja pesin ilman pesuainetta 60 asteessa.

Olin kai huuhdellut kankaat huonosti, koska huomasin veden olevan ihan violettia. Tein pesukoneessa ylimääräisen huuhtelun ja tyhjennyksen ja aloitin pesuohjelman alusta.

Lopputulos

Väristä tuli hyvä, joten väriliuos oli sopiva ja tekniikkakin ihan toimiva.

Emo-tuotannon ohjeissa on vaihtoehtoina pesukonevärjäys, kylmävärjäys sekä kuumavärjäys kattilassa.

Kokeilemani tekniikka oli ikäänkuin kuumalla vedellä nopeutettu kylmävärjäys. 

Pyyhin roiskeet kylpyhuoneesta heti, kun niitä tuli eikä väri jämähtänyt, ei edes saumoihin.

Kylpyamme on edelleen vaaleansininen, väri ei tarttunut muoviin. 

En ehkä silti käyttäisi mitään uutta ja vaaleaa astiaa.

Muutamassa kohdassa väri on vähän roiskunut lakanan valkoiselle alueelle, joten vieläkin varovaisempi ja tarkempi saisi olla. Varsinkin huuhtelussa.

Ainoa, mikä tosiaan meni enemmän pieleen, on värin töksähtelevyisyys.

Tyynyliinoissa laskin kangasta vain muutaman sentin kerrallaan, mutta samoissa ajoissa ja väri liukuukin tasaisesti.

Seuraavalla kerralla käyttäisin saman kokonaisajan värjäykseen, mutta lisäisin vettä ja kiinnitysaineita vain 1 litra kerrallaan ja laskisin kangasta 10 cm kerrallaan 15 minuutin välein.

Mutta.

Kivaa oli ja lakanoissa nukkuu ihan yhtä hyvin kuin ennenkin!

Värjäiletko itse tekstiileitä?

Oletko liukuvärjännyt?

Miten meni?

Kokeiletko tätä?

Pärekorit kartoista

Hei vain taas kaikille!

Perinteisissä pärekoreissa on jotain ihanan talonpoikaisantiikkisen maalaisromantista, eikös?

Olen aina pitänyt kädentaitoja hyödyllisinä ja vanhanajan käyttöesineet ovat hurjan kauniita. 

Olen pitkään halunnut tehdä pärekoreja kuitenkin jostain muusta materiaalista kuin päreistä. 

 Yksi hurjan taitava kädentaitaja tekee niitä hyvin modernilla ilmeellä vanhoista sälekaihtimista ja monessa kaupassa olen nähnyt huopaisia säilytyskoreja.

Omasta varastostani löytyy puolestaan aika paljon kaikennäköisiä karttoja ja kun törmäsin pinterestissä tähän, keksin käyttöä kartoilleni.

Nämä korit tein ihan tavallisista paperisista peruskartoista.

Pinterest -pinnaukseni johti kuvallisiin, hyviin ohjeisiin, josta sain niksit ja vinkit.

Korien kokoon vaikuttaa suikaleiden leveys, pituus sekä määrä ja kokeilinkin tehdä kaksi erikokoista.

Isompi on juuri sopiva lasiselle keittiötölkille ja siitä tulikin mainio maljakko.

Näin syyskuussa on vähän vaikea löytää pajunkissoja luonnosta, joten kuvat paljastavaktin, kuinka kauan kesti saada kuvat ja tämä postaus tänne blogiin asti. Hupsis.

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Täydellinen rusetti ~ the Perfect bow

Tykkään koristella tekemäni laatikot tai askartelemani kortit ruseteilla.

Tykkään keräillä ja säästää erilaisia nauhanpätkiä, ja varsinkin erilevyisiä ja -värisiä satiininauhoja.

Nauhalaatikostani löytyy melkein aina sopivan värinen nauha.

Teen rusetit useimmiten vähän eri tavalla kuin olemme tottuneet solmimaan kengännauhat.

Täydellisen rusetin ohje

Rusettia varten tarvitse pahvisen apuvälineen.

Erilevyisille nauhoille tarvitsen erikokoisia pahviläpysköjä.

 Mikä tahansa läpyskä käy, kunhan siinä on viilto keskellä.

Näitä myydään tietääkseni ihan askarteluvälineinäkin, mutta olen toistaiseksi pärjännyt tälläisillä itse tekemilläni.

Pienten rusettien teossa apuvälineeksi käy haarukka.

 Aseta nauha välineen taakse ja tuo molemmat nauhan päät etupuolelle ristiin.

 Ota kiinni alemmasta nauhasta, tässä tapauksessa vasemmalta puolelta tulevasta.

 Pujota se toisen nauhan yli ja läpyskän viillon raosta toiselle puolelle.

 Tuo nauhanpää takaisin etupuolelle.

 Tarkista rusetin ulkonäkö toiselta puolelta.

 Solmi nauhanpäät tiukasti yhteen.

 Vedä ruseti irti läpyskästä.

 Valmis!

 Isompaan rusettiin tarvitaan isompi läpyskä.

Kokeilemalla selviää mikä on sopiva läpyskän leveys.

Liimaan rusetit kortteihin tai rasioihin kiinni kaksipuoleisella liimanauhalla.

Malli kannattaa suunnitella niin, että nauhojen päät jäävät piiloon.

Tässä esimerkkinä ystäväpariskunnan häihin viime syksynä tekemäni menukortit:

 Malli on helppo ja sovellettavissa helposti mihin väriteemaan vain. 

Tavallinen A4 -kokoinen askartelukartonki leikataan kolmeen osaan, eli n. 10x20cm.

Vaalealle kartongille tulostetaan vaakatasossa kolmessa sarakkeessa menu tai ohjelma.

Tämä on helppo asetella ihan tekstinkäsittelyohjelmalla.

Muista vaihtaa fontin väri teemaan sopivaksi. Voit myös ladata persoonallisemman fontin internetin syövereistä. Omaan käyttöön (siis ei-kaupalliseen) löytyy ilmaisia fontteja vaikka kuinka paljon! Viime kesänä taisin tykätä tästä, koska käytin sitä näissä konfirmaatiokutsuissakin.

Leikkaa tulostamasi tekstilaput vähän kapeammaksi kuin värillinen kartonki.

Liimaa rusettinauha etupuolelle ja taita päät takapuolen puolelle, jolloin ne jäävät tekstiarkin raunojen alle.

Tekstiarkit voi liimata kohotarrapaloilla, jolloin menukorttiin saa helposti syvyyttä.

Vältä liimapuikkojen tai nestemäisen liiman käyttöä, kaksipuoleinen teippi tai liimanauha on paras vaihtoehto kaikessa paperiaskartelussa. Niiden kanssa ei kartongit kupruile.

Kysy askartelukauppiaaltasi lisää!

Sarjatyönä rusetteja syntyy nopeasti:

Olisipa ensi kesällekin joku kiva askarteluprojekti?