tiistai 30. syyskuuta 2014

Liukuvärjätyt lakanat

Liukuvärjäys.
Ollut taas pinnalla kai jo tovin.
Vaatteissa, sisustuksessa, hiuksissa.

Muualla, kuin itselläni.
Aina myöhässä trendeistä?
Haitanneeko tuo?


Siivosin kesällä luomistarvikkeitani ja järjestelin niille paikkoja uuteen kaappiinsa.
Löysin mustekynän ja mustetta.
Teki mieli vähän kokeilla, parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. 

Koska.
Onko kivempi siivota sisällä kaappeja vai piirtää ulkona auringonpaisteessa?

Haaveilin modernin kalligrafian kurssista. 
Tai edes ohjekirjasta.

Voi kun osaisi!


Värittelin vesiliukoisilla puuväreillä ja tusseilla.
Siellä auringossa.
Leikittelin ajankuluksi.
Leikittelin ajatuksilla.
Suunnittelin.


Ajatus


Muistin ne yhdet lakanat siellä lakanakaapissa.

Sellaiset valkoiset, joissa on harmaita raitoja.
Järjettömän hyvälaatuiset, mutta tylsät ja uhrattavissa olevat.


Muistin ostaa väriä ja suolaa.
Mietin, että kumpaa tekniikkaa kokeilen?
Nostamalla vai laskemalla.

Päädyin laskemiseen.
Laskin värjättävää kangasta väriliuokseen ja samalla laimensin liuoksen vahvuutta lisäämällä vettä ja kiinnitysainetta.


Jotkut projektit eivät aina ihan onnistu, mutta opettavat sitten seuraavaan kertaan.


Tällä kertaa opin, että olisi pitänyt laskea pienemmissä osioissa ja lyhyemmillä aikaväleillä.
Olisi sitten se väri liukunut.

Nyt se kömpii rappusia pitkin.


Opin myös, että on hyvä tarkistaa kumihanskat etukäteen reikien varalta.


Työn touhussa


Ostin Emo-tuotannon (kotimaisen!) reaktiivivärin ja kiinnitysaineen paikallisesta askartelutarvikeliikkeestä Paperipilvestä sekä suolaa ruokakaupasta.

Tein lasten vanhaan kylpyammeeseen vahvan väriliuoksen:

-100 ml väriainetta (väri nro 40 violetti)
-5 litraa (vedenkeittimellä kiehautettua) kuumaa vettä
-2dl suolaa (0,4dl /litra vettä ohjeen mukaan)
-10tl eli 0,5dl kiinnitysainetta (2tl /litra vetta ohjeen mukaan)

Sekoitin väriliuoksen huolellisesti ja viritin pyykkitelineen ammeen viereen.
Kastelin lakanat ja roikotin ne henkareilla pyykkitelineeseen niin, että n. 20cm alareunasta oli liuoksessa.

-1,5 tuntia myöhemmin sekoitin liokseen 2 litraa vettä ja ohjeen mukaiset määrät kiinnitysainetta ja suolaa.
Laskin kangasta 20cm syvemmälle lioukseen.

-1,5 myöhemmin taas 2 litraa kuumaa vettä ja 20 cm.

-30 minuuttia myöhemmin lisäsin kuumaa vettä 3 litraa (suola oli loppu, joten en enää lisännyt kiinnitysaineita). Laskin kangasta 30 cm.

-15 minuuttia myöhemmin dippasin n. 30cm kangasta ihan vain nopeasti liuokseen ja siirsin kankaat huuhteluun. 

Kun kankaista ei enää ironnut väriä, siirsin ne pesukoneeseen ja pesin ilman pesuainetta 60 asteessa.
Olin kai huuhdellut kankaat huonosti, koska huomasin veden olevan ihan violettia. Tein pesukoneessa ylimääräisen huuhtelun ja tyhjennyksen ja aloitin pesuohjelman alusta.


Lopputulos

Väristä tuli hyvä, joten väriliuos oli sopiva ja tekniikkakin ihan toimiva.
Emo-tuotannon ohjeissa on vaihtoehtoina pesukonevärjäys, kylmävärjäys sekä kuumavärjäys kattilassa.
Kokeilemani tekniikka oli ikäänkuin kuumalla vedellä nopeutettu kylmävärjäys. 


Pyyhin roiskeet kylpyhuoneesta heti, kun niitä tuli eikä väri jämähtänyt, ei edes saumoihin.
Kylpyamme on edelleen vaaleansininen, väri ei tarttunut muoviin. 
En ehkä silti käyttäisi mitään uutta ja vaaleaa astiaa.


Muutamassa kohdassa väri on vähän roiskunut lakanan valkoiselle alueelle, joten vieläkin varovaisempi ja tarkempi saisi olla. Varsinkin huuhtelussa.


Ainoa, mikä tosiaan meni enemmän pieleen, on värin töksähtelevyisyys.

Tyynyliinoissa laskin kangasta vain muutaman sentin kerrallaan, mutta samoissa ajoissa ja väri liukuukin tasaisesti.

Seuraavalla kerralla käyttäisin saman kokonaisajan värjäykseen, mutta lisäisin vettä ja kiinnitysaineita vain 1 litra kerrallaan ja laskisin kangasta 10 cm kerrallaan 15 minuutin välein.


Mutta.

Kivaa oli ja lakanoissa nukkuu ihan yhtä hyvin kuin ennenkin!


Värjäiletko itse tekstiileitä?
Oletko liukuvärjännyt?
Miten meni?
Kokeiletko tätä?

maanantai 22. syyskuuta 2014

Pärekorit kartoista

Hei vain taas kaikille!

Perinteisissä pärekoreissa on jotain ihanan talonpoikaisantiikkisen maalaisromantista, eikös?
Olen aina pitänyt kädentaitoja hyödyllisinä ja vanhanajan käyttöesineet ovat hurjan kauniita. 

Olen pitkään halunnut tehdä pärekoreja kuitenkin jostain muusta materiaalista kuin päreistä. 


 Yksi hurjan taitava kädentaitaja tekee niitä hyvin modernilla ilmeellä vanhoista sälekaihtimista ja monessa kaupassa olen nähnyt huopaisia säilytyskoreja.


Omasta varastostani löytyy puolestaan aika paljon kaikennäköisiä karttoja ja kun törmäsin pinterestissä tähän, keksin käyttöä kartoilleni.


Nämä korit tein ihan tavallisista paperisista peruskartoista.
Pinterest -pinnaukseni johti kuvallisiin, hyviin ohjeisiin, josta sain niksit ja vinkit.


Korien kokoon vaikuttaa suikaleiden leveys, pituus sekä määrä ja kokeilinkin tehdä kaksi erikokoista.


Isompi on juuri sopiva lasiselle keittiötölkille ja siitä tulikin mainio maljakko.


Näin syyskuussa on vähän vaikea löytää pajunkissoja luonnosta, joten kuvat paljastavaktin, kuinka kauan kesti saada kuvat ja tämä postaus tänne blogiin asti. Hupsis.


Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...