Pitsikukkarahinpäällinen

No niin, siinä vasta yhdyssanahirviö, eilisiin tunnelmiin palatakseni.

Asiaan. Muistatteko trikookuderahinpäällisen? Silloin ei mennyt niinkuin römssöössä, mutta nyt ollaan jo kovaa vauhtia etsimässä karttaa länsirannikolle! Versio 2.0 nimittäin onnistui. Ja sain vihdoin syyn virkata iki-ihanan ja supertaitavan Virpin kukkia, ohje täällä. 

Rahi on sellainen Ikean perusrahi, ei näytä olevan enää Suomessa valikoimissa, mutta silloin kymmenisen vuotta sitten kun näitä kaksi ostin, oli suuri hitti. Vaihtopäälliset ja kaikki. Rahi on siis melkein neliskanttinen vanerilaatikko, jossa n. 10cm paksu vaahtomuovityyny istuinpehmusteena. Alkuperäiset valkoiset kankaat ovat niin hurjassa kunnossa että rahit ovat olleet jo useamman vuoden varastossa. Mutta kas, MITÄÄN EI IKINÄ pidä heittää pois, nyt toinen on jo vallan käyttö- ja edustuskelpoinen:

Ontelokudetta, sitä paksumpaa, kului n. 1600g. Koukku nro. 8.
Ja tämähän oli simppeliä kuin mikä! Virkkasin viisi tuollaista kukkaneliötä, täysin ohjeen mukaan, reunoista yhteen kiinteillä silmukoilla ja helmaan vielä muutama kerros pylväitä. 

Venyttelyä ja asettelua ja tdaa! 

Melko rouheaa, noin niin kuin pitsiksi....

Ontelokude on nyt mun uus lemppari, niin sileää ja tasalaatuista.

 (huom! Ontelokude suositellaan kasteltavaksi/pestäväksi ennen käyttöä kun kuulemma kutistuu. En uskaltanut ottaa riskiä, vaan kiltisti tottelin myyjän ohjetta, pesin kuteet ja odottelin vyyhdin kuivumista. Aika monta päivää. Kiltisti.)

Ideat muhimassa jo sitä toistakin rahia varten...

jotain värikästä se voisi olla...?