maanantai 16. syyskuuta 2013

Tuubituubihuivi Taikaneulekoneella

Mitä järkevää sillä Taikaneulekoneella sitten voi tehdä?


Pyöräytin pajalta löytynyttä Novitan Puro Batik -akryylilankaa koneella tuubiksi.
Homma oli nopeaa (n. 20min.) ja helppoa.


Olin ostanut pari kerää tuota herkullisen hempeää lankaa jo keväällä ja käyttänyt siitä alle puoli kerää johonkin mielenkiintoiseen pussukkakokeiluun. 
(Naisen käsilaukussa ei voi olla liikaa pussukoita, mutta ei siitä sen enempää.)

Lanka ikään kuin loppui kesken ja projekti odotti kuukauden verran korissa lisää lankaa. Tuota samaa väriä (810) ei kuitenkaan enää tullut kaupoissa vastaan, joten päätin pärjätä tuolla puolentoista kerällisen mittaisella tuubipötkylällä.

Virkkasin tuubin tuubiksi, joten siitä tuli ikäänkuin Tuubituubihuivi!



Toisella puolella näkyy virkatut saumat:

Samasta Puro Batikista olen ennenkin tehnyt huivin ja tiesin siis, että lankavalinta on napakymppi huiviksi! Puro Batik on ihanan silkkisen pehmeää ja sileää, mutta kuitenkin markettihintaluokkainen lanka.

Annoimme huivin syntymäpäivälahjaksi ihanaiselle nuorelle sukulaisneidille ja tietysti asianmukaisesti pakattuna lahjarasiaan:


Juhlissa sain otettua kuvan huivista käyttäjänsä yllä!


Aikamoinen TAIKANEULEKONE, vai kuinka?

EDIT. (pari tuntia myöhemmin) 
Tulipa juuri mieleeni, että kyllähän tuollaista erilaista tuubineulosta voi tarvita vaikka (joulu)askarteluissa!!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

25 vuotta ajassa taaksepäin

Olipa kerran pieni tyttö. 
Tyttö tykkäsi ihan valtavasti leikkiä Barbeilla, varsinkin serkkunsa kanssa mummolalomilla. Tytöllä oli  taipumusta keksiä pikku projekteja ja tyttö myös askarteli ja piirteli paljon. 

Erään joulun alla tyttö haaveili ihan tosi kovasti mainoksissa näkemästään 

Barbien TAIKANEULEKONEESTA,

jolla voisi tehdä itse barbeilleen upeita muotiluomuksia! 
Puikot ei vielä tuon tytön käsissä pysyneet eikä äitikään neulonut barbeille niin paljon kuin tyttö halusi, joten tuollainen konehan olisi aivan mahtava!


Joulu tuli ja tyttö sai  kaikenmoista barbitavaraa ja muitakin lahjoja mutta taikaneulekonetta ei pukki tuonut, oliko sitten epäillyt että ei tyttö sillä mitään kuitenkaan tekisi?
 

Vuodet kuluivat ja haave neulekoneesta oli jäänyt unholaan, kunnes eräänä päivänä vuonna 2013 samainen tyttö, jo naiseksi kasvaneena, näkee ilmoituksen internetissä Facebookin käsityötarvikekirpputorilla. Valtava muistokuohu vyöryy mieleen ja totean, että "Hitot järjestä, ihan varmasti saan sen nyt ostaa!"

Voi ilon päivää!




 Perheen miesväki sekä muut ystävät, jolle olen innnoissani vampelettä esitellyt, ovat pyöritelleet aika rankasti silmiään selkäni takana, mutta en kyllä välitä! Jokaisen naisen pitäisi saada tuntea olonsa pikkutytöksi aina välillä!


 Neulekone tekee 16 silmukan levyistä tuubia tai 10 silmukan levyistä sileää neulosta.
Hurjan kätevää siis, tällähän voi tehdä vaikka ja mitä! ;-)

Toki odottelen myös lähipiirin nuoriä neitejä neuletalkoisiin omille barbeilleen luomuksia tekemään.
Ja kasariysärihän on nyt tosi pop, täytyy varmaan ostaa neonväristä lankaa?

(Itseasiassa koneen myyjä lähetti paketissa useamman kerän sellaista neonpilkullista pörrölankaa, jota jo kokeilinkin ja aika makea barbin bilemekko siitä syntyi!)


Ja jos totta puhutaan, niin muutama ihan järkeväkin projekti on koneella jo toteutunut. 
Toinen projekteista on jopa valmis ja kuvattukin, joten ihan lähiaikoina siitä lisää!

No, mitäs tykkäätte?
Eikös ole aika ihana?
Onko itsellesi osunut kohdalle joku lapsuuden haave?
Pitääkö aina olla niin järkevä?

perjantai 13. syyskuuta 2013

Täydellisen mutakakun metsästys ja salaisia neuleylläreitä

Syksyn haasteena leipomusrintamalla on ollut täydellisen mutakakun metsästys. 
Ei huono homma. Ei itseni eikä poikien mielestä, suklaasyöppöjä kun ollaan!
Kladdkaka eli mutakakku on ihana herkku. Se on mehevä ja suklaisen suussa sulava. Olen tähän asti nauttinut nämä tahmeat herkkuni kaupan pakastealtaasta hankittuna tai satunnaisesti jossain  konditoriassa. Tänä syksynä tajusin (taisi olla joku järjetön makeanhimo yhdistettynä tyhjään herkkukaappiin) että mutakakun voi myös tehdä itse. Useat reseptit, joihin törmäsin, sisälsivät oikeaa suklaata. Sitä ei siis kaapissa ollut joten piti löytää kaakaojauhepohjainen ja mahdollisimman helppo (siis nopea, se himo oli aikamoinen) resepti. Testailimme Eetun kanssa eri versioita sekä paistoaikoja ja kehittelimme

TÄYDELLISEN MUTAKAKUN RESEPTIN

Kas näin:
100 g margariinia tai voita
2 munaa
2,5dl sokeria
1rkl vaniljasokeria
1/2 dl kaakaojauhetta
2dl vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kuivat aineet (kaakaojauhe siivilän läpi) sekä lopuksi sulatettu rasva. Vuoraa kakkuvuoka leivinpaperilla tai käytä voideltua irtopohjavuokaa.  Itse vuoraan irtopohjavuuan leivinpaperilla, koska siitä on pinnoitteet osittain karisseet pois enkä uskalla käytää enää "sellaisenaan".
Paista 175 asteessa uunin keskitasolla 15 minuuttia. Kakku näyttää 15 minuutin paistamise jälkeen raa'alta, mutta kypsyy vielä hetken uunista ottamisen jälkeen. 16 minuuttia on liikaa, kakku kuovui unoilta liian kovaksi. Toki uuneissakin on eroa ja toki kannattaa kokeilla omalle uunille sopiva aika. Huom! Viidentoista minuutin kakku on nopeampi kuin kuudentoista minuutin kakku. Jos on aikaa ja pystyy hillitsemään itseään vielä hetken, voi kakun koristella tomusokerilla. 
Kakun kanssa toimii herkullisesti lämmin vadelmasose ja kermavaahto. 

Luulin ottaaneeni useammankin kuvan näistä mutakakuista, mutta en löytänytkään kun yhden, sekin yllätysyllätys, Instagramista... ;-) 


Täytyy varmaan ottaa projekti uusiksi mutakakkujen kuvailemista varten, ne kun on tosi juhlavan ja erikoisen näköisiä, oi nuo leivostaivaan pikkukikkareet!

Asiasta ihan toiseen. 
Olen mukana tämän syksyn Salainen Neuleystävä -kierroksella ja syyskuun paketti on nyt tullut! 
Voi jännäys!


Babymerinolankaa, Nallea, Kauneimmat Käsityöt -lehti, pojille tarroja, heijastin sekä heijastintarpeita (en muuten olekaan tuollaista heijastilankaa ennen käyttänyt, joten innolla taidan hetikohta kokeilla yhtä juttua) sekä muita pieniä sekalaisia askartelutarpeita! Jee!!  

Ja tässä vielä kortti, jolla salainen neuleystäväni otti yhteyttä ensimmäisen kerran:

 

torstai 12. syyskuuta 2013

Pitsisukkapostaus



Aloin tämän vuoden keväänä haaveilemaan pitsisukista. Asiasta silloin huokailinkin, itsensä haastamisesta ja muusta. Löysin TeeTeen verkkolehdestä Unikko -sukkien ohjeen ja uppouduin kaaviokuvan kimppuun. En siis ole ennen pitsiä neulonut eikä ohjeen noudattaminenkaan ihan kuulu tapoihini eli todellinen haaste.

Alku tuotti hiukan harmia:

 Kuva Instagramista

 Mutta sitten se sujuikin. Tottelin ohjetta orjallisesti myös kantapäissä ja kärkikavennuksissa.

 Kuva Instagramista

Pallas -sukkalangan speksit ja pesuohjeet saajalle tiedoksi:
 
 Kuva Instagramista

Nämä ensimmäiset pitsisukathan siis lähtivät maailmalle Villasukkaprojektin myötä jo huhtikuussa.

(paketoituna vasemmalla ja vielä päättelemättöminä oikealla)

Ja koska olin itse edelleen ilman pitsisukkia, päätin kesällä hyökätä saman projektin kimppuun uudelleen:
  Kuva Instagramista

Nyt sovelsin ohjetta pidentämällä vartta melkein polvisukkapituuteen asti, lankana Novitan Nalle.

Valtin päiväuniaikaan usein myös Kaapo vähän lepuuttaa. Tällä kertaa seurana Koalaveljekset äidin päällä maaten:
 Kuva Instagramista

Melkein valmista!

 Kuva Instagramista

Näihin sukkiin halusin myös uuden haasteen. Toteutin kantapään tiimalasina, jota en ole ennen tehnyt. Aina ennen on ollut se sama vanha "äidiltä opittu".
 
 Ihan siro ja kaunis siitä tulikin!

Kauniit ja sirot, niin kuin nämä uskolliset syyskengätkin:
 ;-)
 
Turkooseihin sukkiin sovelsin myös mallikerran kohdistuksen puikoille koska halusin pitsikuvion symmetriseksi molempiin sukkiin.



 Ohjeen kanssa säätäminen tarkoitti myös sitä, että sekoilin kuvion kanssa pariin otteeseen ensimmäisessä sukassa ja reikiä ilmestyi miten sattui. Hmppf.


Toinen sukka onnistuikin paljon helpommin.

Paitsi, että 

pitkävartinen

polvisukka 

on 

tosi 

ikävystyttävä 

ja tylsä.



Ja 

sitten 

sille

pitää 

vielä

tehdä

pari.


Tarkoitti sitä, että tälle syksylle keksin uuden haasteen:

 Kuva Instagramista


Tähän palataan vielä! 

Ja jos et malta odottaa seuraavaa blogipostausta (koska niitä tuntuu tupsahtelevan luvattoman harvoin), kannattaa hypätä Lauramaisen kelkkaan Facebookissa tai siellä Instagramissa!
Niissä asiat ovat ajan hermolla, eikä puoli vuotta jäljessä... 

Moikka! 

maanantai 19. elokuuta 2013

diy Pöllöleimattu lahjapaperi

Tämähän on nyt sitten oikeasti niin tosi tyhmä juttu laittaa tälläinen DIY -ohje, kun homma on niin simppeli ettei ohjetta edes tarvita. 

Mutta inspiroitua kannattaa aina!

Tarvikkeet:
-Yksiväristä lahjapaperia (monta vuotta kaipailin ruskeaa voimapaperia, kun marketeissa myytiin voimapaperina sellaista kiiltävän kelmeää ja läpinäkyvää. Nyt tiedän, että ainakin postista löytyy lähes "oikeaa" voimapaperia.)
-Tack`n peel -liimakalvoa tai kaksipuoleista teippiä
-softislevyä
-leimasintyyny
-akryyliblokki (tai muu kova, tasainen "levy")
-tussi ja sakset

Rankin ja vaikein osuus, eli tarvikkeiden esiin ottaminen, on jo takanapäin!
Hip hurraa!

Työohjeet:
-leikkaa liimalevystä blokin kokoinen pala ja kiinnitä paikoilleen
(tai käytä kaksipuoleista teippiä)
-piirrä ja leikkaa softiksesta haluamasi kuva ja kiinnitä se liimalevyyn (tai teippiin)
(pöllöhän on muuten maailman helpoin ja toimivin silhuetti ihan käsin piirrettäväksi, että rohkeasti vain kokeilemaan!)
-leimaa
:-D


Tuo liimalevy on kyllä hankkimisen arvoinen jos yhtään useammin aiot tälläistä harrastaa. Se on paksumpi ja pehmeämpi kuin pelkkä teippi, joten leimajälki on paljon parempaa. Se on myös uudelleenkäytettävä, pesu palauttaa tahmeuden kalvon pintaan. 
Tästä lähtien pidän tarvikkeet aina valmiina, liimakalvon kiinni blokissa ja softista varastossa, koska kuviomahdollisuuksissahan on vain taivas rajana!


 Jei, sain napattua hymyn! ;-)


Oikeasti meinattiin Eetun kanssa tuossakin saada riita aikaiseksi kun pöllöllä oli pojan mielestä vähän huononmuotoiset korvat... ;-)
 


Ainiin, se syy miksi tähän ryhdyttiin...
Eetu oli tietysti menossa ystävän syntymäpäiväjuhliin ja teki niin hienon kortin että ei pakettia mihinkään randompaperiin voinut kääriä.
Ystävä (ja puoli koulua) on ihan hurahtanut pöllöihin kun siellä koulun lähellä niitä kuulemma asuu. Nämä tulevat ornitologit leikkivät välitunnilla pöllöjä ja Eetu halusi piirtää korttiin Tunturipöllön yötaivaalla. 
Ei huono. Ainakaan näin ylpeän äidin näkövinkkelistä.
Hopeaa ja kultaa ei säästelty ja pajalta löytyi kultanauhaakin rusetiksi!


Pöllö.

Istui puussa.

Ihanaa illanjatkoa ja 
ole hyvä korvamadosta. ~~

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Raitamuffinit...


...vai villasukat?


Kuvausassistenttien vastustuksesta huolimatta raidat ovat tunnistattavissa villasukkien varsiksi.



Ystäväni vihjaisi jo kevättalvella villasukkien tarpeestaan. 
Mikä sattuma(!), että pajalta löytyi mielestäni juuri ystäväni värisiä seiskaveikkoja. Turkoosit langat ovat feikkijämälankasukkien peruja ja punaisesta oranssiin väriä vaihtava jämäkerä on varmaankin viisi vuotta odottanut jatkojalostustaan pajan laatikoissa...

 Halusin tehdä pitkävartiset sukat, olin kuitenkin laisk... nokkela ja halusin olla nopea, joten valitsin liian isot 5mm puikot. Sukista tuli aika lörtsyt, mutta toivottavasti silti ihan toimivat?
Nopeat ne eivät kuitenkaan olleet.

Aloitus huhtikuussa Instagramin kautta nähtynä:

 (Instagram -filtteri: sutro)

(Leikittiin Kaapon kanssa muistipelin paloilla (tutustuttiin vasta kuviin ja palojen sanoihin). Lapsen innostuksen lopahdettua jatkoin itse leikkiä ja loin kirjaimista "hyvänmielenjargonia"... 
Ensimmäinen ajatus kuvan sommitteluun ja tekstiin lähtikin alunperin tuosta S -kortista...
Kahvikupin hain puhtaana kaapista ja lavastin mukaan kuvaan, koska se liittyy vahvasti omaan "hyvään elämääni". 
Niin ja koska toinen O ehti kadota. 

Onneksi Eetulta oli jäänyt värikynäpurkki siihen meidän käden ulottuville. 
Koska toinen I:i oli O:n kanssa jossain.

Ja mikä täydellinen päivän värisattuma vol.286, kun täti Ässä tuli omien itse tekemiensä sukkien kanssa kylään:

)

Takaisin tähän raitamuffinisukka-asiaan.
Sain muutamassa päivässä heti huhtikuussa ensimmäisen sukan valmiiksi ja toisestakin koko varren. Myhäilin hiljaa itsetyytyväisyyttäni olemalla kerrankin ajoissa. Ystävän syntymäpäivä ja tapaamisemme mahdollistava kesäloma olisivat vasta loppukesästä joten aikaa on VAIKKA KUINKA PALJON.

Jep. Sinne unohtui sukkien alut.

Ja tiedättehän kuinka kivaa on arvailla 3kk myöhemmin kantapään kavennuksia ja mittailla ja arpoa ja toivoa että sukat olisivat edes sinnepäin samaa kokoa??

Onneksi pakkasin sukat niin, että saan kaiken anteeksi? ;-)

 
(Sukat itsessäänhän ovat ihan perusmallia, 2o2n joustinneuletta joka jatkuu myös jalkaterän päälle.)


Kortin muffinit leimattu Sinellin Design Team -pestin ajoilta saamillani akryylileimasimilla.
(Pesti, joka jäi valitettavasti kovin lyhyeen Valtin synnyttyä ja kaiken ylimääräisen harrastelun jäätyä kuukausiksi kokonaan pois ajatuksista. )


 Muffiniteemaan liittyen Ystävä sai kahvin kanssa maistella Karpalosuklaamuffineja, tilasi nekin kyllä itse etukäteen.


Kuivatut karpalot korvattu Ystävän tuomilla tuoreilla.
 Päällistä varten heitin ne tuorejuuston kanssa tehosekoittimeen. Yllättäen(!) tuoreet karpalot ovat kosteampia kuin kuivatut ja paksunsin litkuksi muuttuneen tuorejuustokarpaloseoksen vaniljakreemijauheella.

Muffini ensihaukun koettuaan:
Sattumat tuntuvat jatkuvan, törmäsin tänä aamuna facebookissa tähän!


Ainiin, ilmoittauduin eilen ensimmäistä kertaa mukaan Salainen Neuleystävä -hommeliin, että jatkossa niitäkin juttuja sitten täällä blogissa vilahtaa. 

Neulekärpänen voisi muutenkin nyt tulla iskemään isomminkin kuin sukkien osalta. 
On muutamat projektit kesken.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...