perjantai 19. huhtikuuta 2013

Rahin huppu trikookuteesta ja kuinkas sitten kävikään?

Löysin Porvoon teetee SHOPista pari kerää ihanaa, kuviollista trikookudetta. Jotenkin hypnoottisen kamalan ihanat värit ja muodot. Huomasin kuinka hyvin se sopii kodin ja olohuoneen värimaailmaan. Etsin varastosta käytöstä poistetun, kuution muotoisen rahin, sellaisen perusikean. Suunnittelin siihen päällisen ja päätin että saan kudetta sitten lisää kun ostamani kerät loppuvat.

Hypistelin keriä ja ihailin kuvioita ja värejä.

Aloitin virkkaamalla ympyrää, mutta se ei jotenkin tuntunut kivalta. Tiikerinsilmätrikoo oli jotenkin pehmeämpää ja sileämpää kuin trikoo yleensä ja  (?) pääsisi ehkä paremmin oikeuksiinsa neulottuna?
 Neliskanttiselle rahille olisi ehkä luonnollisempaa tehdä neliön muotoinen päällinen?

 Loin silmukat virkkaamalla ketjusilmukoita. Näin on helpompi arvioida kokoa?

 Neuloin silmukat ensin 8mm puikolle...

 ...ja siitä 15mm puikolle.

 Neuloin patenttia.
Venyy ja joustaa kivasti.

 1/5 valmis. 
Tässä kohtaa aloin kysellä kaupasta lisää samaa trikoota. 
Oli kuulemma loppu ja lisää ehkä tulisi?
2/3 ostamastani kuteesta oli jo kulunut tähän ensimmäiseen palaan.

 Odottelin ja jatkoin hypistelyä. 
Aloin harkitsemaan suunnitelma B:n käyttöönottoa.

Odottelin ja etsiskelin tiikerinsilmiä. Mietin, minkälaista kangasta kude on ollut?

Sain kuulla ettei sitä tule lisää, se oli vain erä sekalaista vaateteollisuuden ylijäämää...

Mietin kuinka ihanaa on murehtia vain vähäpätöisiä asioita.
 Neuloin trikoon loppuun ja tein siitä tyynynpäällisen.




Oikoluin tämän postauksen ja ensimmäisen kappaleen jäljiltä jäin miettimään josko olisi siis aika tehdä tälle olohuoneen värimaailmalle jotain? ;-)

torstai 11. huhtikuuta 2013

Ylityksiä ja yllätyksiä.

Ilmoittauduin mukaan Ipanaisen Sinulle on postia -kierrokselle :


Nyt jo tällä viikolla ensimmäinen paketti tupsahti postilaatikkoon! Kyllä vain, oli upea idea ilmoittautua yllätyslahjottavaksi koska...

 ...hymy vain levisi huulille pakettia avatessa...

 Henkilökohtainen viesti, MINULLE!

 NAPPEJA! 
Saaneen kysyä, mistä lähettäjä mahtoi tietää kankaisten nappien kaipuuni erääseen neuleprojektin?
Osui ja upposi!
Tykkään!
(olisi kiva tietää mistä nämä ovat? Kenen tekemät? Jos vaikka tarvitsen lisääkin?)

  MUISTIKIRJA! Ihana!
Tässä testosteronimopoautoprätkäjudohikitraktoripuimuri -maailmassani ei todellakaan ole tarpeeksi vaaleanpunaista...

 POSTIKORTTI!
Olen kyllä tiedostanut KeepCalm -villityksen, mutta hankintoja en ole sen eteen tehnyt.
 Kortti lensi suoraan paketista jääkaapin oveen paraatipaikalle ja siksi puuttuukin noista muista pakettikuvista, kun unohdin ottaa mukaan kuvauksiin.
Instagramiin nappaamani kuva kortista

 TÄLTÄ TODELLA TUNTUU:
 Paketissa oli myös ihan sitä hemmotteluakin, pussillinen jalkakylpy-yrttejä!
Kiitos Kiitos Kiitos, kuka oletkaan!! :-)
Ja siis tuo kalenterisivu oli kääreenä paketille mutta pääsee sekin hyötykäyttöön!
 

Otsikkoon palatakseni, oli puhe jostain ylittämisestä?
Nimittäin itsensä ylittämisestä. Ei, ei nyt tehdä kärpäsestä härkästä, en suinkaan ole aloittanut ikkunoiden pesua mutta otin siitä härkäsestä sarvista kiinni ja opettelin neulomaan OHJEKAAVIOSTA reikäneulosta.
Parin kierroksen jälkeen meinasi epätoivo vallata mielen, mutta tässä^^ kohtaa huomasin työn ihan oikeasti muistuttavan pitsiä, kun vain kuuliaisesti tottelee mallikertaa... Ja nyt tuossa neuletyökorissa nököttää jo yksi ihan oikea PITSISUKKA! Inspiraatio iski Aamukahvilla -blogista ja tästä postauksesta... Samalla ilmoittauduin tuohon samaiseen Villasukkaprojektiin ja siihen tarkoitukseen nuo valkoiset pitsisukat ovatkin. Lauramaisen Facebookissa tästä hihkuinkin, hiphop sinne ja pysyt sekavassa lauramaisessa  menossa mukana!  
(Ja olishan se kiva saada sadas tykkääjäkin sinne!)

Ihanaa kevättä meille kaikille!!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Matohelistinmato


Pupuhelistin oli valmistuessaan Kaapolla kovassa käytössä ja nykyään Valtilla. 
Nyt kuitenkin inspiroiduin satua lukiessa ja jämälankakeriä siivotessa:

 (nämä kuvat Instagramissa käsitelty)

Sitten törmäsin tähän ja pinnailin kuvan Pinterestiin muistiin ja muhimaan...

 Virkkailin erikokoisia palloja puuvillalangasta.


Palloissa täytteenä vanua ja muutamassa muovikuulia pienissä rasioissa helisemässä.

Yhdistin pallerot.



Päättely- ja yhdistelyvaihe jännitti, lähinnä apulaisen toimeliaisuuden vuoksi:
 
 Kaksivuotias ja sakset ei ole ikinä turvallinen yhdistelmä.

Mallailin silmien paikkoja:


Näin on hyvä:
 (tuplavarmistukset kiinnityksiin!)

...koska:


Jep, uusi hittilelu on syntynyt!
(saavuttaakohan tämä postauskin samanlaisen suosion kuin Pupuhelistinpupu, joka keikkuu blogin suosituimpien tekstien kärjessä kuukaudesta toiseen... ;-) )


DIY: Mene sinne Pupuhelistimen ohjeisiin ja tee monta pupun päätä erikokoisina ja eripaksuisista langoista. Yhdistä osat.

Asiasta seinään;
Haluaisin kirjoittaa Valtista ja Valtin vauvavuodesta mutta en löydä sopivaa lähestymistapaa. Kirjoitanko itselle, tuttaville vai tuntemattomille? Asiapohjalta kronologisesti edeten päiväkirjamuodossa vai tunnepohjalta välähdyksinä matkan varrelta, kuvia vai juurtajaksain epikriisejä ja diagnooseja?

Kiinnostaisiko Sinua lukea Valtista (äidin näkökulmasta) täällä blogissa? Aihe tuntuu kiinnostavan, ainakin jos viimepäivien Facebook-hässäkkää on uskominen. Hienolla asialla pienen ja nuoren neidin vanhemmat!

...jotain maagistahan noissa kaapissa kasvaneissa tuntuu olevan?

Maagisen ihana on ainakin tämä meidän!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Ohrakakkusia

Ei, lauramaisuudet eivät laajene taikinahommeleihin. Otsikko vain pälkähti mieleen, mistä lie?

 Leikin tuossa yksi päivä kivillä.


Onpas hauskat värit!
 Ihana, ihana, kaivattu aurinko!


Olen Kivituikkuni saanut Siskolta joululahjoiksi ja siinä sitten pällistelin hauskaa värisattumaa. Tuo henkilökuntasesonkilahjuksena saatu tarjotin on vaan niin herkku!
Istuin ja mietin että saisikos niistä jonkun sommitelman kyhättyä Singerin nurkalle ihasteltavaksi.
Eipä saanut ei (eihän näin valoisassa tuikkujakaan enää poltella?) ja leikkikin loppui kesken kun jotain tärkeämpää(?) tuli häiriöksi.

En ollut siivonnut lelujani leikin jälkeen pois
 (onneksi pojat eivät ennättäneet huomata ja huomauttaa, niinkuin yleensä jos en itse noudata keksimiäni sääntöjä, hups!)
 ja kun istutimme Eetun kanssa kevätrituaalit, laitoin jotain myöskin kivituikkuihin kasvamaan...



 Ja näin hienosti Ohra jo nousee, Herneiden vielä miettiessä!!



(...venyttää ja venyttää, jotain näkyy tänne Duplokasojen keskelle lattianrajaankin...)



...ihankuin jotain olisi Ohrilta unohtunut matkasta? :-D



Katsotaan miten ne viihtyy noin kakkusina?

Sain sommitelman!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kevätrituaalit...

...kunniakkaasti aloitettu!






Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille, kävijöille ja kommentoijille!!!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...