Ohrakakkusia

Ei, lauramaisuudet eivät laajene taikinahommeleihin. Otsikko vain pälkähti mieleen, mistä lie?

 Leikin tuossa yksi päivä kivillä.

Onpas hauskat värit!

 Ihana, ihana, kaivattu aurinko!

Olen Kivituikkuni saanut Siskolta joululahjoiksi ja siinä sitten pällistelin hauskaa värisattumaa. Tuo henkilökuntasesonkilahjuksena saatu tarjotin on vaan niin herkku!
Istuin ja mietin että saisikos niistä jonkun sommitelman kyhättyä Singerin nurkalle ihasteltavaksi.
Eipä saanut ei (eihän näin valoisassa tuikkujakaan enää poltella?) ja leikkikin loppui kesken kun jotain tärkeämpää(?) tuli häiriöksi.

En ollut siivonnut lelujani leikin jälkeen pois

 (onneksi pojat eivät ennättäneet huomata ja huomauttaa, niinkuin yleensä jos en itse noudata keksimiäni sääntöjä, hups!)

 ja kun istutimme Eetun kanssa kevätrituaalit, laitoin jotain myöskin kivituikkuihin kasvamaan...

 Ja näin hienosti Ohra jo nousee, Herneiden vielä miettiessä!!

(...venyttää ja venyttää, jotain näkyy tänne Duplokasojen keskelle lattianrajaankin...)

...ihankuin jotain olisi Ohrilta unohtunut matkasta? :-D

Katsotaan miten ne viihtyy noin kakkusina?

Sain sommitelman!