Karkkineulelapaset

Siellä ne nyt on.

Kädentaitomessut Tampereella.

Mäkin olen siellä.

Tai en oikeastaan. 

Mutta neulomani lapaset ovat.

Novitan #karkkineule -näyttelyssä. 

Yli neljänsadan muun karkkineuleen kanssa. 

Siellä ne ovat pitämässä hauskaa muiden kädentaitajien joukossa ja nauttimassa messuhulinasta, inspiroitumassa sekä tekemässä messulöytöjä.

Syyskuussa inspiroiduin näistä pajalta löytyneistä väreistä.

Oranssia ja lilaa Novitan Seiskaveikkaa.

Vihreää Pikkusiskoa kaksinkertaisena.

Lisäksi ostin kerän valkoista Seiskaveikkaa.

(kuvassa työn alla jo seuraava pari, tällä kertaa sukat)

3,5mm pyöröpuikot.

Magic loopina kaksi yhtäaikaa.

Ranteeseen nirkkoreuna ja pallerot kuplaneuleena.

En kyennyt pitämään neljää väriä eli kahdeksaa lankaa yhtäaikaa työssä kiinni, joten päättelemistä oli. 

Paljon.

Ranteeseen löytyi kaunis nauha koristeeksi.

Ihanaa sunnuntain jatkoa muut kässähullut ja te onnelliset, jotka messuille menitte!

Ps. Miltä näyttää kuvasekamelska blogin yläbannerissa?
Lauramainen on jo viisi vuotta vanha ja edellinen banneri on ollut melkein alusta asti mukana:

Olen siitä kyllä kovasti tykännyt, mutta nyt halusin rykäistä mahdollisimman paljon kuvia blogin historiasta yhteen kasaan. Tässä tulos. Vaatii vähän vielä vähän kehittelyä?

Nukkekodin kaappi

Ehkä olen ennenkin huokaillut täällä ääneen nukkekotien perään. Sellainen olisi ihana remontoida ja kalustaa. En kuitenkaan edelleenkään uskalla moiselle harrastukselle antaa pikkusormea.

Pikkurillin kynnen verran vain.

Näin askartelukaupassa näitä ihania suomalaisen Gepetton nukkekotikaluste-DIY-settejä (1:12) ja totesin, että siskontytölle voisi yhden kaapin kasata syntymäpäivälahjaksi. 

Ei se vielä voi pahasti koukuttaa.

Kalusteet ovat käsittelemätöntä koivuvaneria.

Nitkuttelin osat varovasti irti levyistä.

Kasasin kaapin ihan vain askarteluliiman avulla.

Kaksi kerrosta akryyliaskartelumaalia.

Tässä ensimmäinen kerroksen jälkeen:

Maalikerrosten kuivuttua hioin kaapin reunoja varovasti hyvin hienolla hiekkapaperilla vanhan ja kuluneen ilmeen aikaansaamiseksi.

Lopuksi vielä liimasin askartelupaperista kuviot oviin ja lakkaasin koko komeuden himmeällä askartelulakalla.

Aika ihana.

Ja "ihan itte" tehty. 

Melkein.

Ja kaikki sormetkin vielä tallella.

Rakkauslankahuivi

Joskus lanka on jotain niin kaunista, että siitä ei voi saada huonoa lopputulosta aikaiseksi.

Tämä keväällä ostamani Filisilk on jotain sellaista.

Ihana vyyhdillinen merinovillaa ja silkkiä.

Pehmeä ja juuri täydellisen värinen!

Sen neulominenkin oli ihanaa. Leppoisaa ja soljuvaa.

Kolmepuolikkailla pyöröpuikoilla.

Sama helppo malli kuin salmiakkiruutuhuivissa.

Linkin takaa löytyy se helppoakin helpompi ohje enkä ala nyt toistelemaan itseäni.

Aina oikein.

Reunoihin vielä pari kerrosta virkattuja kiinteitä silmukoita.

Malli toimii perinteisenä hartiahuivina.

Tai kieputettuna kaulaan.

(Kuvauspaikkana viimeaikaisten työkuvioideni ansiosta tutuksi tullut sisustusliike Åtta Porvoon vanhassa kaupungissa.)

Tässäkin neuletyössä tuntui kestävän luvattoman kauan ja varsinkin loppupään viimeistely sekä pingotus meinasi jäädä puolitiehen.

Kesähuivi onkin syyshuivi, mutta pääasia on, että sain sen vihdoin käyttöön.

Toinen ajankohtainen "ikuisuusneule" ovat ne varpaista aloitetut villasukat. 

Niin.

Juuri ne samat joita jo kesällä täällä bloginkin puolella tuskailin.

Olen edennyt nilkan joustinneuleeseen jo, mutta matka on vielä pitkä.

Olin ajatellut jatkaa niitä kerän loppuun ja tämänhetkisen tilanteeen valossa näyttää siltä, että lanka riittää pitkälle pohkeeseen ja polviin saakka. 

Öynöy.

Lankana näissä on toukokuun blogitapaamisesta saatu fingering-paksuinen (420m/100g) sukkalanka Schoppel Crazy Zauberball ja puikkoina 2,5mm ChiaoGoon pyöröpuikot 100cm kaapelilla. 

Langassa on hurjan hienot värit ja väriliu'ut, mutta silti tämä ohuen langan neulomisen hitaus tökkii.

Ohut lanka ei taida olla mun juttu. Ei tällä kärsivällisyydellä.

Nämä kyseiset ChiaoGoon pyöröpuikot ovat varsinaisesti pitsineulosta varten kehitetyt. Niissä on tavallista ohuempi kärki, jotta pitsihuiveissa tyypilliset useamman langan yhteenneulomiset onnistuvat vaivatta.

Uskon niiden toimivan siinä mainiosti, vaikka en nyt itse olekaan kokeillut. 

Puikkojen kaapeli on mielestäni hurjan kivasti samaan aikaan sekä taipuisa, että jämäkkä ja onkin ollut näppärä tässä Magic loop -tekniikassa, jossa puikolla on kaksi sukkaa yhtäaikaa.

(Olen aikaisemmat sukat tuskaillut 80cm muovikaapelilla ja eron kyllä huomaa!)

Mitä itse neulot/neuloisit 2,5mm pyöröpuikoilla?

Huiveja vai sukkia?

Pitsiä vai jotain simppelimpää?

Yksi vai kaksi sukkaa kerrallaan?

Kerropa se lokakuun loppuun mennessä, koska kommentin jättäneiden kesken arvon kaksi Oulunkylän Lankamaailman lahjoittamaa pyöröpuikko/puikkomitta -settiä.

Nähdään taas!

Ps. Onneksi sentään joskus syntyy jotain valmista ihan muutamassa tunnissa.
Kun vain muistaa valita tarpeeksi paksun langan ja koukun.

Liukuvärjätyt lakanat

Liukuvärjäys.

Ollut taas pinnalla kai jo tovin.

Vaatteissa, sisustuksessa, hiuksissa.

Muualla, kuin itselläni.

Aina myöhässä trendeistä?

Haitanneeko tuo?

Siivosin kesällä luomistarvikkeitani ja järjestelin niille paikkoja uuteen kaappiinsa.

Löysin mustekynän ja mustetta.

Teki mieli vähän kokeilla, parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. 

Koska.

Onko kivempi siivota sisällä kaappeja vai piirtää ulkona auringonpaisteessa?

Haaveilin modernin kalligrafian kurssista. 

Tai edes ohjekirjasta.

Voi kun osaisi!

Värittelin vesiliukoisilla puuväreillä ja tusseilla.

Siellä auringossa.

Leikittelin ajankuluksi.

Leikittelin ajatuksilla.
Suunnittelin.

Ajatus

Muistin ne yhdet lakanat siellä lakanakaapissa.

Sellaiset valkoiset, joissa on harmaita raitoja.

Järjettömän hyvälaatuiset, mutta tylsät ja uhrattavissa olevat.

Muistin ostaa väriä ja suolaa.

Mietin, että kumpaa tekniikkaa kokeilen?

Nostamalla vai laskemalla.

Päädyin laskemiseen.

Laskin värjättävää kangasta väriliuokseen ja samalla laimensin liuoksen vahvuutta lisäämällä vettä ja kiinnitysainetta.

Jotkut projektit eivät aina ihan onnistu, mutta opettavat sitten seuraavaan kertaan.

Tällä kertaa opin, että olisi pitänyt laskea pienemmissä osioissa ja lyhyemmillä aikaväleillä.

Olisi sitten se väri liukunut.

Nyt se kömpii rappusia pitkin.

Opin myös, että on hyvä tarkistaa kumihanskat etukäteen reikien varalta.

Työn touhussa

Ostin Emo-tuotannon (kotimaisen!) reaktiivivärin ja kiinnitysaineen paikallisesta askartelutarvikeliikkeestä Paperipilvestä sekä suolaa ruokakaupasta.

Tein lasten vanhaan kylpyammeeseen vahvan väriliuoksen:

-100 ml väriainetta (väri nro 40 violetti)

-5 litraa (vedenkeittimellä kiehautettua) kuumaa vettä

-2dl suolaa (0,4dl /litra vettä ohjeen mukaan)

-10tl eli 0,5dl kiinnitysainetta (2tl /litra vetta ohjeen mukaan)

Sekoitin väriliuoksen huolellisesti ja viritin pyykkitelineen ammeen viereen.

Kastelin lakanat ja roikotin ne henkareilla pyykkitelineeseen niin, että n. 20cm alareunasta oli liuoksessa.

-1,5 tuntia myöhemmin sekoitin liokseen 2 litraa vettä ja ohjeen mukaiset määrät kiinnitysainetta ja suolaa.

Laskin kangasta 20cm syvemmälle lioukseen.

-1,5 myöhemmin taas 2 litraa kuumaa vettä ja 20 cm.

-30 minuuttia myöhemmin lisäsin kuumaa vettä 3 litraa (suola oli loppu, joten en enää lisännyt kiinnitysaineita). Laskin kangasta 30 cm.

-15 minuuttia myöhemmin dippasin n. 30cm kangasta ihan vain nopeasti liuokseen ja siirsin kankaat huuhteluun. 

Kun kankaista ei enää ironnut väriä, siirsin ne pesukoneeseen ja pesin ilman pesuainetta 60 asteessa.

Olin kai huuhdellut kankaat huonosti, koska huomasin veden olevan ihan violettia. Tein pesukoneessa ylimääräisen huuhtelun ja tyhjennyksen ja aloitin pesuohjelman alusta.

Lopputulos

Väristä tuli hyvä, joten väriliuos oli sopiva ja tekniikkakin ihan toimiva.

Emo-tuotannon ohjeissa on vaihtoehtoina pesukonevärjäys, kylmävärjäys sekä kuumavärjäys kattilassa.

Kokeilemani tekniikka oli ikäänkuin kuumalla vedellä nopeutettu kylmävärjäys. 

Pyyhin roiskeet kylpyhuoneesta heti, kun niitä tuli eikä väri jämähtänyt, ei edes saumoihin.

Kylpyamme on edelleen vaaleansininen, väri ei tarttunut muoviin. 

En ehkä silti käyttäisi mitään uutta ja vaaleaa astiaa.

Muutamassa kohdassa väri on vähän roiskunut lakanan valkoiselle alueelle, joten vieläkin varovaisempi ja tarkempi saisi olla. Varsinkin huuhtelussa.

Ainoa, mikä tosiaan meni enemmän pieleen, on värin töksähtelevyisyys.

Tyynyliinoissa laskin kangasta vain muutaman sentin kerrallaan, mutta samoissa ajoissa ja väri liukuukin tasaisesti.

Seuraavalla kerralla käyttäisin saman kokonaisajan värjäykseen, mutta lisäisin vettä ja kiinnitysaineita vain 1 litra kerrallaan ja laskisin kangasta 10 cm kerrallaan 15 minuutin välein.

Mutta.

Kivaa oli ja lakanoissa nukkuu ihan yhtä hyvin kuin ennenkin!

Värjäiletko itse tekstiileitä?

Oletko liukuvärjännyt?

Miten meni?

Kokeiletko tätä?

Pärekorit kartoista

Hei vain taas kaikille!

Perinteisissä pärekoreissa on jotain ihanan talonpoikaisantiikkisen maalaisromantista, eikös?

Olen aina pitänyt kädentaitoja hyödyllisinä ja vanhanajan käyttöesineet ovat hurjan kauniita. 

Olen pitkään halunnut tehdä pärekoreja kuitenkin jostain muusta materiaalista kuin päreistä. 

 Yksi hurjan taitava kädentaitaja tekee niitä hyvin modernilla ilmeellä vanhoista sälekaihtimista ja monessa kaupassa olen nähnyt huopaisia säilytyskoreja.

Omasta varastostani löytyy puolestaan aika paljon kaikennäköisiä karttoja ja kun törmäsin pinterestissä tähän, keksin käyttöä kartoilleni.

Nämä korit tein ihan tavallisista paperisista peruskartoista.

Pinterest -pinnaukseni johti kuvallisiin, hyviin ohjeisiin, josta sain niksit ja vinkit.

Korien kokoon vaikuttaa suikaleiden leveys, pituus sekä määrä ja kokeilinkin tehdä kaksi erikokoista.

Isompi on juuri sopiva lasiselle keittiötölkille ja siitä tulikin mainio maljakko.

Näin syyskuussa on vähän vaikea löytää pajunkissoja luonnosta, joten kuvat paljastavaktin, kuinka kauan kesti saada kuvat ja tämä postaus tänne blogiin asti. Hupsis.

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Huhuu, minä täällä. Onko siellä ketään?

Käsityöblogi on ollut unohduksissa Kesälomalla, kuten ehkä huomaat?

Vaikka

Olen neulonut rakkauslangasta huivia.
Se on viimeistelyä vaille valmis.

(ja olen ehkä vähän myös lukenut lastenkirjoja ja jäänyt koukkuun Valkoiseen kuningattareen)


Olen neulonut sukkia.

Nimittäin sitä yhtä ja samaa paria edelleen.

Olen keksinyt uusia kässäprojekteja ja innostunut vähintäänkin tuhat kertaa jostain.
Jostain, joka on jäänyt suunnitelmaksi tai kesken.

Kaappi sentään koki muodonmuutoksen.

Kuten facebookissa hihkuin, vanha ja epäkäytännöllinen Ikean tv-kaappi ei enää ime ja kätke sisuksiinsa roinaa mustan aukon tavoin, vaan se sai sopivalle korkeudelle pöytätason ja toimii nyt askartelukaappina!
Vielä kun saisin siivottua tyhjäksi sen komeron, jonka olin aiemmin vallannut kässätarvikkeilleni ja jonka tyhjentymistä käytin porkkanana askartelukaappiprojektia vauhdittaakseni.

Mut kuka hei näin upeilla ilmoilla jotain kaappeja siivoilee, kysynpähän vain?

Olen huomannut omaavani kohtuullisen kivan käsialan.

Ja harjoitellut.

Ostanut iTunesista musiikkia ja polttanut ne levyille IHAN VAAN SIKSI KOSKA onko mitään kivempaa, kuin kirjoitella biisien nimiä levyn kansiksi?

Innostuin myös kirjoittelemaan isommille arkeille, mainostekstejä pienille kaupoille ja kylttimateriaaleja juhliin.

EN mennyt naimisiin. ;-)


Ja sitten.
Eräänä yönä heräsin pää täynnä villejä ajatuksia ja suomihittien nimiä.

Tiskiliinabisnes, Here I come!
(tai no vähintäänkin kiva kesäduuni, jos ei ihan miljoonabisnekseksi vielä yllä...)

Olen tekstannut tiskiliinoja ja kuvannut niitä. Todennut, että haluan erään toisen kuvaavan niitä.

Olen ollut kuvausassistenttina (eli saippuavaahtovastaavana) auringonlaskun aikaan ystäväni leikkimökin takana.

Olen miettinyt, että tarvitseeko tiskiliinojen tekstejä kuumakäsitellä silitysraudalla vai riittäisikö niille ulkoilu.

Olen tehnyt tiskiliinoilleni ihastuttavia lahjarasioita, saanut ihania uusia asiakkaita ja lähetellyt liinoja pitkin Suomea.

Tiskiliinapuoti palvelee facebookissa, sivuilta löytyy myös arvonta, joten kannattaa tykätä puodista ja kisakuvasta (ja tietty jakaa sivua ystäville, jotta saadaan puodille tykkääjiä ja liinoille lisää uusia koteja!)



Niin. Tämän kaiken tiesivät jo kaikki, jotka Instagramissa ovat Lauramaisen matkassa. Sinne päivittyvät jatkossakin lähes kaikki innostukset ja pikkupuhteet myös yllättävien blogilomien aikana.

Ainiin. Maailman helpoin kakku syntyy valmiista kakkupohjasta ja tuplasatsista jotain hyvää täytettä. 

Kakun voi kuoruttaa sillä samalla täytemoussella ja heittää päälle kasan tuoreita marjoja ja pakasteesta löytyneitä macaronseja.

Ei mulla muuta, pusi pusi ja nähdään!