Matohelistinmato

Pupuhelistin oli valmistuessaan Kaapolla kovassa käytössä ja nykyään Valtilla. 

Nyt kuitenkin inspiroiduin satua lukiessa ja jämälankakeriä siivotessa:

 (nämä kuvat Instagramissa käsitelty)

Sitten törmäsin tähän ja pinnailin kuvan Pinterestiin muistiin ja muhimaan...

 Virkkailin erikokoisia palloja puuvillalangasta.

Palloissa täytteenä vanua ja muutamassa muovikuulia pienissä rasioissa helisemässä.

Yhdistin pallerot.

Päättely- ja yhdistelyvaihe jännitti, lähinnä apulaisen toimeliaisuuden vuoksi:

 

 Kaksivuotias ja sakset ei ole ikinä turvallinen yhdistelmä.

Mallailin silmien paikkoja:

Näin on hyvä:

 (tuplavarmistukset kiinnityksiin!)

...koska:

Jep, uusi hittilelu on syntynyt!

(saavuttaakohan tämä postauskin samanlaisen suosion kuin Pupuhelistinpupu, joka keikkuu blogin suosituimpien tekstien kärjessä kuukaudesta toiseen... ;-) )

DIY: Mene sinne Pupuhelistimen ohjeisiin ja tee monta pupun päätä erikokoisina ja eripaksuisista langoista. Yhdistä osat.

Asiasta seinään;
Haluaisin kirjoittaa Valtista ja Valtin vauvavuodesta mutta en löydä sopivaa lähestymistapaa. Kirjoitanko itselle, tuttaville vai tuntemattomille? Asiapohjalta kronologisesti edeten päiväkirjamuodossa vai tunnepohjalta välähdyksinä matkan varrelta, kuvia vai juurtajaksain epikriisejä ja diagnooseja?

Kiinnostaisiko Sinua lukea Valtista (äidin näkökulmasta) täällä blogissa? Aihe tuntuu kiinnostavan, ainakin jos viimepäivien Facebook-hässäkkää on uskominen. Hienolla asialla pienen ja nuoren neidin vanhemmat!

...jotain maagistahan noissa kaapissa kasvaneissa tuntuu olevan?

Maagisen ihana on ainakin tämä meidän!