Virkkasin pojille paistetun munan ja pekonisiivut!
Jostain syystä perheemme Esikoinen, nyt jo yhdeksänvuotiäs jässikkä, ei pienenä innostunut kauppa-, koti- tai roolileikeistä (paitsi jos niihin liittyi miekkoja ja örkkejä ja sen sellaista.).
En kyllä silloin hankkinutkaan sellaisia perinteiseen kotileikkiin tarvittavia leluja, eikä poika tuntunut kaipaavankaan.
Siskon lapsille sain tehdä nuo edellisetkin parisen vuotta sitten.
Nyt Keskimmäisen pojan lähennellessä kolmea ikävuotta, olen huomannut hänen tarttuvan hyvinkin ahkerasti kattilaan, moppiin, nukenvaunuihin, vauvanukkeen sekä keijusiipiin(!) kyläpaikoissa sellaisten tullessa vastaan.
Muistan omasta lapsuudestani kaikenlaisten keittiö-, ravintola- ja kauppaleikkien olleen ihan lemppareita ja nyt näyttää siltä että pääsen elämään sitä uudestaan noiden kahden nuorimman kanssa!
Ehkä se Eetukin sieltä innostuu mukaan hassuttelemaan...?
Virkkaukset tehty puuvilla- ja villalangoilla, sekalaista pajalta löytynyttä jämäsettiä.
Pekonin kanssa sai oikein kunnolla irrotella ja virkata ihan sikinsokin. Yllättävän vaikeaa, vaikka ehkä ne ekat virkkaukset ala-asteella ovat olleet tahattomasti juuri noin kurttuisia? ;-)
Keittiön kaapissa on pyörinyt tuollainen rapistunut pikkupannu ja Kaapo itse keksi heittää renkaat mukaan pannulle. Kai pikkuautoja ja gormitejakin voisi keitellä leikeissä? Niitä kyllä löytyisi laatikkokaupalla!
Ehkä seuraavaksi teen sitten kasviksia ja voileipätarvikkeita?
Muutama materiaalikokeilukin pyörii mielessä...
Ja ehkä näitä pakkauksiakin voisi tehdä lisää?
Liesi tai keittiö lastenhuoneeseen olisi kyllä kiva, mutta ensin täytyy hankkia ainakin kattiloita ja astioita!
Aika paljon sai Valtti aamupalaa tänään, uudestaan ja uudestaan! :-D
Vau, varsinkin nuo pekonit on tosi hyvin tehty! =)
VastaaPoistaHei kiitti Koo!
VastaaPoista