Ei ole ei.

Jos joku on ihmetellyt, niin voin kertoa, että haisevien iki/lika/hiki/pinttyneiden työhaalareiden korjausompelu ei ole mukavaa, miellyttävää eikä millään lailla inspiroivaa. 

Mitäs menin lupaamaan, oma moka. Ehkä juuri edellämainituista syistä johtuen tämä projekti on ollut liian kauan (puhutaan kuukausista...) odottamassa itseään pajan lattialla muovikasseissa. 

Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni. En kuitenkaan halua, että ne äijät alasti töitä tekee, vilustuvat vielä...

En mitenkään pysty ymmärtämään, että miksi niissä kaikissa piti just haarukset olla rikki????

Enkä yhtään edes tykkää sinisestä, no en ainakaan työhaalarinsinisestä. :-/

Sininen väri VOI olla kaunis. Ehkä elokuisena, tyynenä ja rauhallisena kesäiltana, perheen kanssa mökkilomalla järven rannalla.... (voi kökkö mikä aasinsilta!)

Ja talvellakin VOI olla kaunista sinistä, jouluaatonaaton iltapäivänä, SINISEN hetken aikaan, keskellä peltoa, matkalla siskon perheen luo oman perheen kanssa. Voi mikä rauha ja hiljaisuus, taas. 

Ja voi mikä aasinsilta, taas. ;-)

 Onpa kauniita puita.

Puuthan kyllä ovat kauniita myös valoisaan aikaan, tammikuisena päivänä oman kodin pihalla.

(Sillat eivät näytä loppuvan sitten niin millään...)

Se siitä väristä.

Kävin muuten eilen rautakaupasta hakemassa maalien värimallilappuja tulevaa makuuhuoneiden remonttia ajatellen. Matkaan tarttui kaksi arkkia hiekkapaperia viikonlopun kasteprinsessan lahjaa varten (niitä siis alunperin menin hakemaan). 

Emme anna lahjaksi hiekkapaperia, mutta lahjan tekemiseen niitä tarvitsen, hehe.

Nappasin mukaan tapettimallipaloja, SINISIÄKIN. 

Ja nyt tietysti iski tapetoimiskuume...

Keskity nainen, Keskity!