Ruusupapu

 Sain viime vuonna äitienpäivälahjaksi Esikoisen omin käsin istuttaman ruusupavun taimen.

Istutin sen kukkapenkkiin kituvien kärhöjen viereen ja siitähän kasvoi komea ja upea köynnös takaterassin seinämäksi.

Papu teki kaksi palkoakin, otin ne talteen ja nyt keväällä istutin kokonaiset kahdeksan uutta ruusupapua tulemaan!

Pavut itsessään ovat ihanan näköisiä:

 Lahjan mukana tuli kortti:

Ruusupapu oli tuuhea ja nopeakasvuinen, joten luulen, että luovutan Kärhöjen kanssa. Olen ne onnistunut tappamaan joka vuosi, joten antaa olla!
Onhan niissä upeat kukinnot (toisin kuin tässä pavussa, pienet ja oranssit) mutta ei riitä tämän puutarhurin kärsivällisyys...
Olen muutenkin (ja varsinkin puutarhatöissä) sellainen, että roiskin menemään ja katsotaan mitä tulee...

Tässä kuva viime kesältä. Ruusupapu etualalla, ensimmäisessä "karahkassa" kiipeämässä.

Kesällä 2009 olivat vielä Kärhötkin voimissaan, samaisessa paikassa siis:

Olihan ne upeat, nyyh! Ehkä sitten joskus taas yritän, vanhempana ja kärsivällisempänä....

Hipsheijaa, takaisin pihalle, morjens!!!

Vielä lauantaihin asti aikaa osallistua Arvontaan!!

Multienvaihtoviikot

 Kuvakimara huonekasveista Perämetsän multienvaihtoviikkojen jälkeen:

Ensin pitää tietysti inspiroitua...

Apuna uusin Kotivinkki ja vanha kirja, Kodin Ruukkukasvit...

Kirjasta hyviä ohjeita ja vinkkejä uusavuttomille vuodelta 1957:

 ;-)

Uusi jäsen, Kärsimyskukka!

Toinen uusi jäsen, Bonsai!

(Kiitos HerkkuSerkku, se on vielä elossa!)

Alocasia,

joka sai tänä keväänä uuden, lipastoihin sopivan ruukun Henriettalta!

Kohta kymmenen vuotta kituuttanut Aspidistra...

Vuosia jo menty näiden kolmen lehden voimilla,

nyt tosin näyttäisi olevan muutama uusikin alku, Jei!

Coffea Arabica

Myöskin kymmenisen vuotta ollut ja välillä hyvinkin iso ja tuuhea.

Vinkki, älä jätä terassille syksyllä pakkaseen.

Kävi köpelösti, mutta näyttää kyllä tuosta vielä virkoavan...

*kukintoja ja papuja edelleen odotellessa*

"Kiva" ylikasvanyt palmu (?),
IsoAvopilta saadussa peltilaatikossa, laatikko ainakin on kiva!...

Monstera eli peikonlehti

Aina yhtä kiitollinen ja helppo Viirivehka

Se niistä huonekasveista, niiden olemassaolo voidaan taas unohtaa vuodeksi...

Seuraavaksi keskitytäänkin sitten taimiin, herneenversoihin sekä hyötykasvipuutarhaan.

Toki luvassa jonkin verran virkkauksia, kortteja ja sen sellaista,

mutta kumma juttu mitä tuo kevätaurinko saakaan aikaan?

Olen alkanut taas ulkoilemaan! ;-)

Vaikka piha on vielä puolillaan lunta,

olen viime päivinä löytänyt itseni haravan varresta hääräämästä.

Meille on koirien kanssa muodostunut ihan(a) aamurutiini,

kun tarkastamme lapion kanssa miinakentän tilanteen.

(Laku ei vielä alkutalvesta tajunnut, mitä varten on metsän mättähät olemassa

ja piha on ollutkin sen näköinen!) 

Haravoiminen(kaan) ei ihan kuulu tämän emännän lempiharrastuksiin, mutta on ollut ihan fiksu veto haravoida joka aamu vain ne kolme sulanutta neliötä kerrallaan. Kyllä se siitä!

Ja tämän höpönlöpökoirankakkakeskustelun päätteeksi hyvä vielä muistuttaa:

Vielä ehtii osallistumaan Arvontaan!!!

Pinnasängyn reunapehmuste

Kuopus täytti viikonloppuna 5kk ja on alkanut jo sängyssäkin pyörimään, joten pakkohan se oli tämäkin rojekti saada tehtyä. Olen etsiskellyt sopivaa (lue: äidille kelpaavaa...) pinnasängyn suojaa, tuloksetta.
En halunnut "virikekuvioitua" tai muuten vaan liian värikästä tai räikeää. Eihän sielä sängyssä aikaa vietetä silmät aukinaisena, ja jos joskus (eli öisin) tenavan tekee mieli niin tehdä, en ainakaan siihen halua kannustaa mielenkiintoisella tutkittavalla. Perusvalkoisia nyt joo jossain oli, mutta Pllääh, tylsää!!

Ompelin suojuksen itse.

Sisäpuolella raidallinen puuvillakangas (Tee-Tee Shopista).

Melkein samannäköistä kangasta olen joskus pienen palan Ikeasta ostanut

(itseasiassa nämä pussukat syntyivät siitä), ja tykkään!

 Ihana nauha Nappiaitasta.

Ulkopuolella yksivärinen beige kangas (pajan kätköistä).
Pehmusteen täytteeksi pilkoin yhden ylimääräisen ja nukkumiskäytössä aivan liian paksun vauvan peiton (koko 120x110cm).

Pöllöpussilakana Hemtexistä.

Kuvissa mukana joskus vuosia sitten tekemäni Pehmo. Ohjeessa se oli muistaakseni Hiiri, mutta olemme Esikoisen kanssa todenneet, että se muistuttaa enemmän Hirveä, joten päätimme olla lokeroimatta sitä mihinkään lajiin kuuluvaksi. Kankaana vanhat vakosamettihousut.

Sponsoroitu Arvonta!

Kevään saapumisen kunniaksi haluan järjestää Arvonnan ja Madelina haluaa sponsoroida siihen arvontapalkinnot!

 Nam ja Maiskis! 

Harmi vaan, että näitä herkkuja ei voi syödä...

Ne ovat The Soap Factoryn Saippualeivoksia!! 

 (joita myös Madelinasta löytyy...)

Arvonnassa palkintoina Lahjakortteja sekä kuvissa näkyvät saippuat:
Minttu-suklaa, Mustaherukka sekä Sitruuna&Kirsikka.

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän tekstiin  30.4.2011 mennessä.

Voit kommentoida vaikka sitä, miltä tuo uusi verkkokauppa tai sen tuotteet näyttävät...

Lisäarvan saat linkittämällä arvonnan omaan blogiisi (kuvaa saa vapaasti käyttää).

Toisen lisäarvan saat olemalla blogini lukija (tai sellaiseksi liittymällä).

Arvontateknisistä syistä pyydän mitä ystävällisimmin, että jätät juuri tasan niin monta kommenttia kuin haluat arpoja.

Siis mitä? Meneepä vaikeaksi? 

Ei suinkaan, esimerkkitilanne:

Linkität blogiisi ja olet lukijani.

Tee näin: Jätä ensin yksi kommentti, sitten jätät toisen kommentin, jossa kerrot halustasi saada toinen arpa linkityksen ansiosta. Tämän jälkeen jätät vielä kolmannen kommentin, jossa kerrot olevasi lukija.

Tdaa!

Kolme kommenttia=kolme arpaa!

Kaikkien kommenttien (eli arpojen) kesken arvon toukokuun alussa
Pääpalkinnon (saippualeivos ja kahdenkymmenen euron lahjakortti Madelinaan) ja sen jälkeen kaksi Lohdutuspalkintoa (saippualeivos ja kymmenen euron lahjakortti Madelinaan).

Palkinnot tulevat postitse heti kun saan yhteystiedot voittajilta.

Arpaonnea kaikille!

99 palaa, Hip Hei!

Kuusikulmiopeitto on valmistunut!

(Ei ihan ehtinyt pakkasiltoja lämmittämään.)

Viime vuonna sen jo innoissani aloitin ja puoleenväliin asti sain paloja tehtyä...
Vielä sinä eräänä kauniina (?) marraskuisena keskiviikkoaamuna, muutamaa tuntia ennen Kuopuksen syntymää, supistuksia kellottaessani, muutaman palan virkkasin, mutta sitten peitto jäi miltei unholaan...
Hissukseen talven aikana olen paloja virkkaillut ja nyt se on vihdoin valmis!
Ja muistin taas, miksi en tykkää näin isoista projekteista... Ne on niin hitaita saada valmiiksi!!!

95 kokonaista palaa ja 8 puolikasta, yhteensä siis 99 kuusikulmiota (eli 594 kulmaa)...

(Epämääräinen ohje sekä tarkemmat yksityiskohdat löytyvät täältä...) 

Alunperin aioin yhdistellä palat virkkaamalla kiinteitä silmukoita, mutta purin tekeleen ja yhdistelin palat Puro-langalla ja neulalla ompelemalla, jolloin nurjasta puolesta tuli tasaisempi.
Reunan viimeistelin kahdella kierroksella kiinteitä silmukoita ja Puro-langalla nekin.
Torkkupeiton lopullinen koko n.93x130cm ja painoa 850g.
(Valmiin peiton punnittuani laskin vahingossa langan menekin eli peittoon kuluneen rahamäärän ja jouduin nauttimaan kupposen kuumaa kamomillateetä.)

 

Plopplop.

Niin niitä uusia serkkusia syntyy maailmaan!

Tässä serkkuprinsessan onnittelukortti...

(lahjaksi veimme pupuhelistimen...)

Samalla tarvikkeiden levityksellä askartelin vintagehenkisen peruskortin, joka päätyi ystävän uuden kodin kunniaksi juotujen kahvien yhteydessä vietyyn tupaantuliaislahjan kylkeen... (ohhoh, mikä lause... ;-) )

Molemmissa korttipohjana Stuccon uusi koko 15x15cm.

Mausteena käsintehtyä paperia Nepalista.

Kukat väritetty Promarkereilla.

Tikus... Öh, siis Koruista asiaa...

En ole ikinä tehnyt koruja.
Tai siis tokihan olen pujotellut helmiä naruun, mutta siis niinkuin virallisesti, oikeilla tekniikoilla. En ole oikein ikinä kipinöitynyt ja ajatellut, ettei siinä nyt mitään ihmeellistä eikä haasteellista ole... (Älkää nyt vielä te taitavat korujen tekijät hermostuko, lukekaa pidemmälle, kohta myönnän olevani kovasti väärässä!!)
Korulippaani (x2) pursuavat ennestäänkin koruja, joita en ikinä käytä (paitsi kahta sormusta). Löytyy Perintökoruja, Kalevala-koruja, ilo-koruja sekä täyttä Rihkamaa...

 Korurasioista siistimpi...

 ...sotkuisempi...

 ...äidiltä sekä Famoltani perittyjä...

...ja ihanat vanhat rasiat...

Miksi siis tuhlaisin pennosia työkaluihin ja tarvikkeisiin, kun en edes tarvitse koruja?


Viime viikolla osallistuin ystäväni innostamana muutaman tunnin alkeis/perus/aloittelijoiden korukurssille ja miten kävi?
Olin väärässä ja Kipinöidyin!! Jee! Tässä ensimmäisen illan tulos:

Kaulakoru, väritykseltään Mummo ja isojen helmien välissä pienten helmien muodostama hävytön yksityiskohta, jota en huomannut, ennenkuin koru oli valmis!...

(vai onko se vaan härski mielikuvitus?)

...sekä toistaiseksi keskeneräinen Rannekoru...

Kotona hyökkäsin Pajan helmilaatikon kimppuun
(tokihan helmiä on kuitenkin kertynyt muiden projektien myötä... ;-))
ja voi voi voi! Jo näistäkin saa vaikka mitä ihanaa tehtyä!?

Ja kun kohteessa ollaan, niin tässä Kummityttöjen joululahjat viime joululta!:

Magnetismi

"Magnetismi on fysiikan ilmiö, jossa kappale vaikuttaa toiseen kappaleeseen veto- tai poistovoimalla. Magnetismin lajeja on useita, mutta arkipäivässä magnetismilla tarkoitetaan yleensä ferromagnetismia, koska se on ilmiöistä voimakkain."  Wikipedia

No mutta eihän nyt sentään Fysiikan lakeja... Ei ainakaan näin maanantaina!

Meillä arkipäivän magnetismi ei sisällä sanaa Ferro, mutta herkkuja kylläkin, pitäähän aina ensin Inspiroitua! 

(Eskarilainen tykkäsi eniten tästä inspiroitumisvaiheesta, kumma juttu?)

Teimme siis Cernit-massasta Englannin Lakuja. Näitä olen monessakin blogissa nähnyt, joten en ala erikseen luettelemaan, painotan vain, että idea ei ole omani! 

Teimme samalla erän mininameja, jotka päätyvät aikanaan Siskon lasten kauppa- ja ruokaleikkeihin.

Oikean kokoiset pääsivät magneeteiksi!

 

En ollut ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Paistoksille kävi niin kuin muillekin jutuille uunissani, ne unohtuvat sinne...

Valkoinen massa muuttui siis vähän kellertäväksi ja läpinäkyvän kelmeäksi... Hyi!

Mutta muuten ihan kiva projekti!

(Vinkki! Käsittele valkoista massaa ensimmäisenä tai huolellisen käsienpesun jälkeen.

Älä ainakaan heti mustan massan pyörittelyn jälkeen hypistele valkoista...)

(Tarvitseeko selventää, miksi?) ;-)

Hei, nämähän sopivat väreiltään meidän vanhoihin magneetteihin:

Nämä olen tehnyt vuosia sitten, paperimassasta... Silloin tuli tehtyä muitakin paperimassajuttuja...

Muotteina käytetty Ikean jääpalamuotteja.

Kuvissa näkyvä musta tausta on Eskarilaisen vanhassa huoneessa oleva sähkökaapin ovi (!)

(kyllä vain, insinöörit osaavat!) joka on maalattu liitutaulumaalilla ja toimii siis hienosti lastenhuoneessa... (taideteos näyttäisi olevan merirosvolaiva...)

Ja nyt kun taas päästään vauhtiin näiden väriyhdistelmäaasinsiltojen kanssa:

Ihanaa Uutta Viikkoa Kaikille!!!

Arvontatulos!

Arvonta on päättynyt ja voittaja on selvillä!

Olen totaalisesti ällikällä lyöty Arvonnan suosiosta (111 Osallistujaa!!!) ja ikionnellinen kaikista teistä uusista blogini lukijoista (joista saan siis todennäköisesti tätä PoisAntoa kiittää...).
Toivottavasti kuitenkin tykkäätte käydä jatkossakin...?

Nyt jälkikäteen harmittaa, että palkintoja on vain yksi. Näin suurelle määrälle osallistujia olisin halunnut lahjoja enemmänkin jakaa.

Täten siis lupaan, että seuraava Arvonta sisältää myös lohdutuspalkintoja, eli pysykäähän kuulolla!!

En ole kovin hyvä matematiikassa ja varsinkin todennäköisyyslaskenta on aika hakusessa. Sen verran toki ymmärrän, että seuraavaksi ilmoittamani asia ei ole täysin reilu eikä oikeudenmukainen. Pahoitteluni.
Mutta koska teitä osallistujia (eri määrillä arpoja) on niin paljon, jouduin tekemään Ratkaisun.
Arvontageneraattorilla tietokone arpoi numeron, joka määrittää päivämäärän:

Eli siis tässä kohtaa rankkasin osallistujat vain 27.2.2011 osallistuneisiin... :-/ (sori vaan, muut...)

Ja Arvontapurkista nousi ylös lappu...

...jossa lukee...

....Outi!!!

Paljon onnea Outille!!!

Otathan pikaisesti yhteyttä sähköpostilla, niin saadaan Palkinto matkaan!!

Ja vielä kerran, Tuhannet Kiitokset kaikille osallistuneille!!

Eskarilaisen uusi huone

Viime viikolla sain jatkettua myös tätä pienen remonttikuumeen purkamista. Kuten kerroin, perheen vanhemmat muuttivat uuteen makuuhuoneeseen ja vanhan makuuhuoneen maalasin Eskarilaiselle sopivaksi. Tässä vielä muistin virkistämiseksi kuva huoneesta viime viikolla.

Viikonloppuna sain mööpleerauksenkin toteutettua ja tässä Eskarilaisen uusi huone:

Seinät maalasin Teknoksen himmeällä Tela7, Tikkurilan värikartoista väri J481.

Tässä kohtaa haluaisin kehaista budjetista, joka on pysynyt loistavasti näiden "remonttiviikkojen" ajan. Sekä makuuhuoneen että tämän lastenhuoneen laittamiseen on palanut rahaa pyöreät 0 (nolla) euroa!!! Olin budjetoinut maalarinteipit kustannuksiin, mutta nekin tuli kaupanpäälle isännän tehdessä elektroniikkaostoksia samassa kaupassa!
Kaikki huonekalut ja sälä on vanhaa ja olemassaolevaa, ympäri taloa pyöritettyä.
Maali oli valmiiksi varastossa vuoden takaisen Kälyn asunnon maalauksen jäljiltä. Värin hyväksytin kuitenkin huoneen asukkaalla maalamalla testipalan ensin keskelle seinää.
Aurinkotaulu on omilta varhaisteinivuosiltani ja viimeksi riippunut seinällä seitsemän vuotta sitten edellisen kotimme makuuhuoneessa.
Verhot ovat ylijäämävarastoa näistä häistä.

Huone on vielä kovin tyhjä koska suurin osa leluista, kirjoista ja peleistä ovat vielä vanhassa huoneessa (kaiken sen muunkin ylimäärisen rojun kanssa) joka odottaa omaa maalausurakkaa ja tulee myöhemmin Kuopuksen käyttön. Ne lelut pitäisi käydä läpi ja vihdoinkin nyt samalla karsia pois kaikki rikkinäinen ja pakata "pieniksi jääneet" pikkuveljelle.

Ainoa ihan uusi juttu huoneessa on tämä Miekkataulu, jonka tänään yllätyksenä eskarista kotiin palaavalle tein:

Pohjana 50x50cm taulupohja, jonka maalasin reunoista ensin kullalla.

Kultamaalin päälle tuli krakleerausaine ja kerros seinän maalia (sulautuu kivasti seinään...).

Viimeistelin taulun ruskealla askartelumaalilla töpöttäen keskiosaan sekä kulmiin
ja keskelle taulua liimasin 30x30cm askartelu/koristepaperin.

Taulun alareunassa on kaksi naulaa,
joiden avulla Miekka pysyy kiinni, mutta on helppo napata kouraan
jos vaikka viholliset linnoitukseen hyökkäävät.

Miekka (ja paperi) löytyi Madelinasta ja se oli siis puunvärinen ja käsittelemätön

(taulupohja sekä muut tarvikkeet ja löytyivät pajan kätköistä).

Maalasin Miekan kullanvärisellä askartelumaalilla
ja kahvaan töpöttelin ruskeaa maalia kullanvärisen päälle.

Lisäsin muutaman kullanvärisen ääriviivatarran
joiden päältä maalasin vielä kullanvärisellä maalilla.

Teräosan lakkasin puolikiiltävällä kalustelakalla (Tikkurilan Kiva)
ja kahvaosan himmeällä askartelulakalla. 

Ei muuten ollut huono reaktio pojalla tämän yllätyksen nähdessään!  :-)
Miekkoja aina himoitsee, mutta muoviset ovat yksi toisensä jälkeen leikeissä hajonneet...
Mitenköhän tälle käy?