Museoretki

Teimme kesäloman alkamisen kunniaksi mukavan retken pääkaupunkimme Luonnontieteellisen museoon. Kiitos Iso-musterille ihanasta seurasta!
Mielenkiintoista nähtävää olisi riittänyt vaikka koko päiväksi, upea paikka!

Loppukevennyksenä Eetulta kuultua... Autossa soi usein kuuntelusatu Dinosaurusten maailmasta. Tarinassa on kohta, jossa Rex jahtaa sankareita kita ammollaan. Eetu on kuullut tarinan moneen kertaan, kunnes sitten kerran kysyi, että mikä on Dinosauruksen kita-ampo? :-)

Synttäriviikonloppu

Juniorin synttäreitä juhlittiin koko viikonloppu!
Heti aamutuimaan pihalla odotti lahja, kauan odotettu trampoliini, jota piti tietysti heti testata.
Syntymäpäiviin kuuluu olennaisesti Aarrejahti ystävien kanssa, sekä kakut! Jalkapallokakun toi tuomisina Famo ja suklaakakku oli ihan äidin tekemä. omien mieltymysten mukaan... (tosin poikakin on aivopesty suklaakakusta tykkäämään, ja hienosti näytti tarjoilut vieraille kelpaavan...)
Aarrejahdin palkintona oli kaikille etsijöille pieni herkkupussi sekä mitali kaulaan. (Kultamaalilla ja tähtitarroilla paranneltuja pilttipurkkien kansia ja satiininauhaa...)

Sidottuja kirjoja IV

Ensin tunnelmakuvia...

 

 

 

 

" Kallen kujeet ja kepposet"

 muistikirja tulevien vuosien varalle, koko n. 20x30cm, puuvillakangas sekä paperiaskartelukuvat

 

 "Koulu" 

Lukiovuosilta säästetyt jaksotodistukset, kokeet ja esseet, kronologisessa järjestyksessä. Koko n. 20x30cm, puuvillainen tyynyliina kansissa.

(ei muuten kannata lueskella juttuja tämän kirjan kansien välistä, aiheuttaa suunnatonta myötähäpeää itseä kohtaan..)

 

 

 

 

 

"Mummu 80 vuotta"

Muistelokirja syntymäpäivälahjaksi, kansi puuvillakangas ja tapetti, sisäsivuille tulostettu kuvia jälkipolvista, koko n. 20x30cm

"Nalle"

Ristiäislahjakirja, koko n. 20x15cm, kannessa puuvillainen tyynyliina ja postikortti.

Laatikot.

Ja niinhän ne laatikot saivat uudet pinnat... tässä projektikuvia...

 

Kyllä laatikot on sitten kivoja, kun ne järjestystä ylläpitää... Vanhat kangas- ja tapettivarastot käyttöön ja eikun "siivoamaan"!

Saippuakauppias...

No juu ei innostus ihan niin pitkälle riittänyt, mutta muutaman vuoden takainen äitienpäivä sai saippuaa aikaan.

Ongelma on se, että perheellämme on viisi isoäitiä. Nyt ei pidä mitenkään ymmärtää väärin, Isoäidit on ihania ja mahtavia, mutta toukukuun toinen sunnuntai on meillä aika kiire päivä. Tapani mukaan en suosi ostettuja lahjoja, vaan Juniorin kanssa teimme Muoreille kauneussaippuaa. Askartelukaupasta valmista saippuamassaa, väriainetta, tuoksuöljyä ja kernitmassaa. Ensin teimme kernitmassasta kukat ja paistoimme ne uunissa koviksi. Saippuamassan sulatus ja värjäys ohjeen mukaan, kukat ja massa muotteihin, jäähdytys, leikkaus, pakkaus ja etiketit päälle. Tosi helppoa!
Paitsi että sotkua syntyi ja varmaan siksi toista erää ei ainakaan toistaiseksi ole ilmestynyt... 

Mosaiikkia...

Kokeiluluontoisena projektina kokeilin mosaiikkitöitä muutama vuosi takaperin... Rautakaupasta kävin vinkumassa mallina olleita ylimääräisiä laattoja ja klinkkereitä ja eikun hommiin...

Askartelukaupasta käsittelemätön puinen tarjotin, kevyt pinnan ja kulmien hionta hiekkapaperilla, sävytettyä puuvahaa pintaan ja kuivatus...

 

 

Sitten vasara esiin, klinkkerit palasiksi, puuliimaa tarjottimen pohjalle ja hauskin osuus; palasten asettelu...

 

Tämän jälkeen vielä "vaikein", sotkuisin ja ikävin juttu, mosaiikkilaastin levitys ja reunoilta ylimääräisten sotkujen siivous... Täysin valmiista, laastitetusta tarjottimesta ei ole kuvaa, mutta hieno siitä tuli ja sopi täydellisesti synttärisankarin valkea/harmaaseen espanjalaistyyliseen keittiöön!

Toinen (tai itseasiassa ensimmäinen, tästä se ajatus silloin lähti...) mosaiikkiprojekti käynnistyi kun kevät paljasti ikävännäköisen porakaivon kannen...

 

 

 

 

 

Homma eteni edellämainitussa järjestyksessä, samoilla työvaiheilla. 

Viimeisessä kuvassa apumies ja osittain jo laastitettu työ...

Seuraavaksi vielä kaivonkansi heinäkuussa 2008, projekti jatkui ja eteni terassin, kukkapenkkien ja käytävien rakentamisella...

 

Valitettavasti ei tällä(kään) kertaa ollut ammattilaatoittaja asialla eikä kaivonkansi siis enää seuraavaa kesää nähnyt. Se ammattilainen olisi voinut etukäteen kertoa että yhdistelmänä vesiliukoinen puuliima, kosteutta keräävä vanerinen kaivonkansi sekä luminen ja kylmä talvi EI  toimi yhdistelmänä... No nytpä tiedän minäkin... ;-)

PolaDroidhurahdus!

Ihana, ihana, ihana!
Muuta en pystynyt kuin hihkumaan, kun tämän löysin...
Tässä ensimmäiset kokeilut...

Lapsukaiset näissä kahdessa edellisessä ihanaisen Saritan kuvaamina...


Eetu oli kylässä täti Rimpsremsan luona, ja pääsi leipomispuuhiin, tässä maistiainen niistä hetkistä... :-) Äippä sai myös ihan oikisia maistiaisia siltä reissulta tuliaisina ja maukkaita suklaaneliöitä olikin!

Hauskinta tuossa Poladroidvekottimessa on tietysti se, että kamera säätää kuvan värit aivan sattumanvaraisesti, niinkuin vanha kunnon Polaroidkin...
(Nuorempana sellainen olikin must-have -listalla, mutta jäi syystä tai toisesta hankkimatta... Tästäpä sain vihdoin lievitystä siihen...)

Nyt kyllä tuntuu vahvasti siltä, että tämä hurahdus saattaa laittaa lähitulevaisuudessa jopa blogin ulkoasun uusiksi... joskus... kun vaan ehtis... Noinkohan vaan on niin kiva hurahdus, että voittaa romanttisenrustiikit? Jää nähtäväksi,

Sillä tämän viikon projekti, eli operaatio "Pajan" siivous (taas kerran) on vienyt yllättävän paljon aikaa. Ihme juttu sinänsä, kun "Paja" on käytännössä vain työtaso ja kaappi. Aivoilla on joskus erittäin nurinkurinen tapa ajatella, että siivousoperaation tärkein ja ehdottomasti ensimmäiseksi tehtävä homma on päällystää säilytyslaatikot kauniiksi! (Ennenkuin tulee puhekaan lajittelusta, järjestelystä, puunaamisesta tai turhan pois heittämisestä...) Joka tapauksessa, loppusuora häämöttää jo ihan vain muutaman laatikonkoristelun (ja selvittämättömän romukasan takana), ja se on ihanaa se!

Loppukevennyksenä Eetun pohdintoja elämästä:
"Kun mä kasvan isoks, mä haluun mun autoks sellasen ferrarin, mut en rallariferraria, ettei sil voi ajaa kovaa"
Aimiks?
"Äiti haloo hei, eihän niinku tavallisella tiellä niinku jos on viidenkympin rajotus, voi ajaa kuuttakymppii!!!"
Toivottavasti näin hyvin toiminut asennekasvatus on pojan mielessä vielä ajokortti-iässä, toivoo Äiskä.