Pipo hamppulangasta

Pipo pelastaa päivän. 

Se lämmittää kylmällä ja piilottaa takkutukan.

Yksi pipo tuntuu liimautuneen päähäni aika pysyvästi, niinkuin lempipipoilla on tapana.

Keväisin ja syksyisin tämä villainen lempipipo on kuitenkin kovastikin liian lämmin. Olen kaivannut ohuempaa ja rennon löysää pipoa lämpimimmille keleille käytettäväksi.

Sain viime keväänä kerän (50g, 140m) ihanan väristä, mielenkiintoista lankaa (Onion Knit) Lankamaailmasta. 

Puuvillan, hampun ja modaalin sekoitus tuntuu ihanan pehmeältä ja puuvillaiselta mutta silti painavalta ja laskeutuvalta. Ajatelin alunperin tehdä siitä huivin, mutta se päätyikin toivomakseni pipoksi.

Ostin viime syksyn  Lankamaailman reissullani toisen kerän samaa lankaa ja kahdesta kerästä riittikin hyvin pipoon.

Pipo valmistui jo marraskuussa joten yksityiskohdat ovat jo pyyhkiytyneet muististani, mutta Musta Muistikirjani kertoo lisää: 

Tuo käyttämäni pintaneule on tietääkseni nimeltään kahden kerroksen helmineule. 

Ja on muuten ihan painajaismainen!

Ainakin suljettuna neuleena neulottuna. Olin koko ajan ihan kujalla siitä, missä mennään ja millä rivillä. 

Työ on ihan täynnä virhetiä ja vinoraidat näyttävät pomppivan. Onneksi tosin vain sileänä tarkasteltuna, ei niinkään päässä ollessa? (Ei ainakaan, jos en katso peiliin!! hehhe.) Myös langan eläväinen luonne antaa jonkin verran virheille anteeksi. 

Tavallinen helmineule on yksi lemppareistani juuri helppoutensa vuoksi ja yllätyinkin tämän haasteellisuudesta. Olisi kai pitänyt keskittyä enemmän.

Loppupäässä tein joitain kavennuksia, virheisiin niin kyllästyneenä, etten jaksanut hirveän järjestelmällisesti kavennuksiakaan asetella. Kun silmukoita oli n. puolet eli kuutisenkymmentä, vedin ne suppuun ja sain nuo laskokset noin niinkuin olin ajatellutkin:

Kevät ja syksykin olivat ja menivät jo, mutta laajan elämänkokemukseni mukaan ne tulevat uudestaan ja tänä vuonna olen varustautunut oikeanlaisella pipolla!

Siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.

Hassua, koska yleensä visio poikkeaa kovastikin lopputuotoksesta.

Nutturakin mahtuu sisäpuolelle.

Jos sattuu oikein todella huono tukkapäivä.

Hyviä pipopäiviä ja ihanaa kevään odotusta kaikki!

Kovetettu Tonttuneiti

Olipa kerran maanantai-ilta, joka ei ollut läheskään tavanomainen.

Normaalin, lähden-töistä-päiväkodille-ja-sieltä-kotiin-ja-kuuntelen-uhmaikäisen-kiukuttelua,-leikki-ikäisen-riehumista-ja-esiteinin-rutinaa-nukkumaanmenoon-asti -illan sijaan osallistuin askartelukauppa Paperipilven järjestämälle iltakurssille.

"Ai miks? Sähän osaat jo askarrella?" -kysymykseen vastasin mulkaisulla ja ilmoittauduin mukaan.

Kurssilla valmistettiin tonttukoriste Power tex -kankaankovettajalla  (älä vain googleta ideoita, voit totisesti inspiroitua!).

Saimme kasan vanhoja kankaita sekä ohjeet ja vinkkejä tekemiseen.
Tonttu tehtiin käyttämällä harmaata sekä punaista kovettajaa. Kuivuttuaan siitä tuli täysin kivikova ja säänkestävä eli vaikkapa ulko-oveen ripustettava.

Valitsemani kangasriekaleet hahmoteltuna pöydällä.

Kuivumassa.

Kotona takan päällä.

Rauhallista Joulua, rakkaat lukijat!

Muistakaahan ottaa rennosti ja nauttia tästä pimeästä. 

Meinasin nimittäin äsken saada hetkellisen hepslaakin kun aurinko pilkahti ja kertoi totuuden kodin pölypoliittisesta tilasta. 

Moikattiin toki iloisesti ja lupasin siivota sitten kun se tulee pidemmäksi ajaksi kylään. 

Lankamaailmassa vol. 2

Tiedättekös, tuossa jokin aika sitten, itseasiassa siitähän on jo kuukauden päivät, olin etuoikeutettuna ja innosta pinkeänä mukana blogitapaamisessa Lankamaailmassa, taas.

Tavallinen torstai-ilta muuttui hetkessä (moottoritiepätkän aikana) skumpanhuuruiseksi (no ei oikeasti) lankahypistelyksi ja huokailuksi.

Lankamaailma ja Laura olivat yhteistuumin tämän taas järjestäneet ja olipas kiva nähdä kevään jälkeen tapahtuneet muutokset! (Lähinnä myymälässä, ihana Laura oli just niin ihana kuin viimeksikin!)

Myymälä on laajentunut sitten viimenäkemän ja on siis edelleenkin pohjoismaiden suurin!

(Toivottavasti Lankamaailman naiset muuten ottivat myös meidän bloggareiden HHHIRRRMUhyvistä markkinointivinkeistä/jatkolaajennusideoista kiinni?!)

Illan aikana teimme tutustumiskierroksen myymälässä ja tutustuimme uusiin sekä vanhoihin tuotteisiin.

Söimme Funny Delin sponssaamaa suklaata ja joimme teetä.

Jakaannuimme ryhmiin vähän virkkailemaan ja neulomaan.

Lankamaailman naiset olivat valmistelleet meille muutaman virkkausprojektin ohjeineen. 

Itse kaivoin kässäpussista keskeneräisen pipon ja neuloin muutaman rivin sitä. 

Kun ei vaan tehnyt mieli aloittaa uutta projektia.

Rakastuin tuohon ylläolevassa kuvassa näkyvään villalankaan ja kotiutinkin sitä kolme kerää paksua kaulahuivia varten.

Saimme lankoja kotiinviemisinä ja mikä ihana yllätys oli saada itse valita värit!

Yritin ihan tosi kovasti astua sieltä mukavuusalueeltani värien suhteen.

Ohops, keltainen ei ihan usein päädykään mun matkaani!

Mutta kelta-lila pipo saattaisi sopia tuohon värikkääseen huivilankaan?

Saimme myös täydennystä virkkuukoukkuvalikoimaan, on nuo tukevavartiset Knit Pron koukut vaan ehdottomat!

Saimme suklaata ja ruskeaa ontelokudetta.

Merinovillaa.

Keltainen ja lila.

Huili -lehti oli myös yhtenä sponsorina. Hei ja niiden facebookissa ainakin näkyy olevan joulutarjous, sen voi tilata vaikka lahjaksikin!

Mukana pussissa oli myös jännä uusi tuttavuus, paksu sisustuslanka.

(Myymäläkuvissa ylempänä näkyy tästä tehty keltainen kori ja värivalikoimaa.)

Saimme kaksi kerää Janne -sukkalankaa ja päädyin sinikirjavaan.

Perheen neljävee onkin jo kysellyt sopivien villasukkien perään....? Hups.

Lisäksi pussista löytyi hurjan kaunis Modernit klassikot -neuleohjelehti.

Eipähän tarvitse enää googlesta katsoa silmukkamääriä.

Matilda -puuvillalankahyllyllä päädyin näin herkulliseen karkkiväriyhdistelmään:

Kotona huomasin ihastuttavan sattumanvaraisen värisattuman, kun löysin nämä Funny Delin teepussit pussin pohjalta!

Hei ja olihan Goodispussissa vielä Knit Pron neliskanttiset sukkapuikotkin, näkyy kuvassa huonosti oikeassa alakulmassa. Nämä olivat Janne -langalle mitoitetussa koossa. 

Ai kyllä ihmistä on nyt taas hemmoteltu.

Mukana menossa olivat nämä ihastuttavat kässäbloggarit:

Laura

Taru

Heidi

Minna

Petra

Anana

Enne

Linkeistä pääset lukemaan heidän kokemuksiaan illasta. Hauska nähdä, miten erilaisia ja omannäköisiä väriyhdistelmiä jokainen on valinnut.

Olihan taas vaan niin jännittävää ja mielenkiintoista päästä livenä tapaamaan täysin tuntemattomia, mutta jollain pienellä tasolla kuitenkin tuttuja ihmisiä. Ihmisiä, joiden elämien pienet välähdykset ovat osana myös omaa arkeani blogeissa ja esim. instagramissa seikkaillessani.

Oli kiva nähdä!

Tälläistä taas lisää tilaukseen, oli kivaa, kiitos!!

Illan inspiroimana neuloin muuten sen keskeneräisyyden nopsaan pois kässäpussista, jotta sain tämän uuden langan puikoille:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Ihanaa, värikästä ja rakkaudentäyteistä viikonloppua!

Karkkineulelapaset

Siellä ne nyt on.

Kädentaitomessut Tampereella.

Mäkin olen siellä.

Tai en oikeastaan. 

Mutta neulomani lapaset ovat.

Novitan #karkkineule -näyttelyssä. 

Yli neljänsadan muun karkkineuleen kanssa. 

Siellä ne ovat pitämässä hauskaa muiden kädentaitajien joukossa ja nauttimassa messuhulinasta, inspiroitumassa sekä tekemässä messulöytöjä.

Syyskuussa inspiroiduin näistä pajalta löytyneistä väreistä.

Oranssia ja lilaa Novitan Seiskaveikkaa.

Vihreää Pikkusiskoa kaksinkertaisena.

Lisäksi ostin kerän valkoista Seiskaveikkaa.

(kuvassa työn alla jo seuraava pari, tällä kertaa sukat)

3,5mm pyöröpuikot.

Magic loopina kaksi yhtäaikaa.

Ranteeseen nirkkoreuna ja pallerot kuplaneuleena.

En kyennyt pitämään neljää väriä eli kahdeksaa lankaa yhtäaikaa työssä kiinni, joten päättelemistä oli. 

Paljon.

Ranteeseen löytyi kaunis nauha koristeeksi.

Ihanaa sunnuntain jatkoa muut kässähullut ja te onnelliset, jotka messuille menitte!

Ps. Miltä näyttää kuvasekamelska blogin yläbannerissa?
Lauramainen on jo viisi vuotta vanha ja edellinen banneri on ollut melkein alusta asti mukana:

Olen siitä kyllä kovasti tykännyt, mutta nyt halusin rykäistä mahdollisimman paljon kuvia blogin historiasta yhteen kasaan. Tässä tulos. Vaatii vähän vielä vähän kehittelyä?

Nukkekodin kaappi

Ehkä olen ennenkin huokaillut täällä ääneen nukkekotien perään. Sellainen olisi ihana remontoida ja kalustaa. En kuitenkaan edelleenkään uskalla moiselle harrastukselle antaa pikkusormea.

Pikkurillin kynnen verran vain.

Näin askartelukaupassa näitä ihania suomalaisen Gepetton nukkekotikaluste-DIY-settejä (1:12) ja totesin, että siskontytölle voisi yhden kaapin kasata syntymäpäivälahjaksi. 

Ei se vielä voi pahasti koukuttaa.

Kalusteet ovat käsittelemätöntä koivuvaneria.

Nitkuttelin osat varovasti irti levyistä.

Kasasin kaapin ihan vain askarteluliiman avulla.

Kaksi kerrosta akryyliaskartelumaalia.

Tässä ensimmäinen kerroksen jälkeen:

Maalikerrosten kuivuttua hioin kaapin reunoja varovasti hyvin hienolla hiekkapaperilla vanhan ja kuluneen ilmeen aikaansaamiseksi.

Lopuksi vielä liimasin askartelupaperista kuviot oviin ja lakkaasin koko komeuden himmeällä askartelulakalla.

Aika ihana.

Ja "ihan itte" tehty. 

Melkein.

Ja kaikki sormetkin vielä tallella.